Ensimmäisen kerran istuin Essence-kajakkiin Asikkalassa Koulutuskeskus Salpauksen pelastusharjoituksessa. Tämä oli minulle vasta toinen kerta, kun milloinkaan olin kajakissa luonnonvedessä. Heti alkuun Essence vaikutti hyvin kiikkerältä. Lyhyen melomisen jälkeen kiikkeryyden tunne katosi.
Koska olen aivan aloittelija, minua huoletti, pääsenkö pois kajakista mahdollisessa kaatumistilanteessa. Vaikka aukko muuten tuntui riittävän isolta, niin reisituet antoivat ahtaan vaikutelman. Jalkatukia oli kyllä säädetty ja yritetty löytää minulle mahdollisimman sopiva etäisyys. Vaikka penkissä on runsaasti säätömahdollisuuksia, niitä ei osattu ehkä oikein käyttää. Laskimme istuimen alimpaan asentoonsa, koska muuten matalan kannen vuoksi tuntui vaikealta saada kankeita polvia ja reisiä mahtumaan kajakkiin.
Vaikka kritisoin säätöjä ja mahtumisia, niin Essence oli huomattavasti mukavampi kuin koulun kajakki (Hanna tietää), jolla olin melonut sillä aivan ensimmäisellä luonnonvesimelonnallani. Mutta Essence ei mukavuudessaan yltänyt uimahallissa kokeilemaani Hammoniin.
Pelastusharjoituksessa kävi ilmi, että reisituista huolimatta sujahdin kajakista ulos vaivattomasti, kun kaadoin sen. Avustettuna onnistui myrskypelastautuminen siihen.
Saimaalla tein Essencellä pienen retken saaren ympäri. Emme meloneet vain rantavesissä eikä ollut kyseessä pelastautumisharjoitus. Ehkä unelman toteutuminen jännitti minua niin, että koko matkan kajakki tuntui kiikkerältä, vaikka keli oli tyyni. Tiesin sen toimivan kunnolla. Ehkä vain tilanteen historiallisuus esti minua rentoutumasta ja löytämästä kajakin parhaita puolia.
Vortexin etukansi näytti niin paljon korkeammalta kuin Essencen, että sillä olisi ollut mukavaa kokeilla. Mutta joskus sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti