Kokemuksia Essence-kajakista

Ensimmäisen kerran istuin Essence-kajakkiin Asikkalassa Koulutuskeskus Salpauksen pelastusharjoituksessa. Tämä oli minulle vasta toinen kerta, kun milloinkaan olin kajakissa luonnonvedessä. Heti alkuun Essence vaikutti hyvin kiikkerältä. Lyhyen melomisen jälkeen kiikkeryyden tunne katosi.

Koska olen aivan aloittelija, minua huoletti, pääsenkö pois kajakista mahdollisessa kaatumistilanteessa. Vaikka aukko muuten tuntui riittävän isolta, niin reisituet antoivat ahtaan vaikutelman. Jalkatukia oli kyllä säädetty ja yritetty löytää minulle mahdollisimman sopiva etäisyys. Vaikka penkissä on runsaasti säätömahdollisuuksia, niitä ei osattu ehkä oikein käyttää. Laskimme istuimen alimpaan asentoonsa, koska muuten matalan kannen vuoksi tuntui vaikealta saada kankeita polvia ja reisiä mahtumaan kajakkiin.

Vaikka kritisoin säätöjä ja mahtumisia, niin Essence oli huomattavasti mukavampi kuin koulun kajakki (Hanna tietää), jolla olin melonut sillä aivan ensimmäisellä luonnonvesimelonnallani. Mutta Essence ei mukavuudessaan yltänyt uimahallissa kokeilemaani Hammoniin.

Pelastusharjoituksessa kävi ilmi, että reisituista huolimatta sujahdin kajakista ulos vaivattomasti, kun kaadoin sen. Avustettuna onnistui myrskypelastautuminen siihen.

Saimaalla tein Essencellä pienen retken saaren ympäri. Emme meloneet vain rantavesissä eikä ollut kyseessä pelastautumisharjoitus. Ehkä unelman toteutuminen jännitti minua niin, että koko matkan kajakki tuntui kiikkerältä, vaikka keli oli tyyni. Tiesin sen toimivan kunnolla. Ehkä vain tilanteen historiallisuus esti minua rentoutumasta ja löytämästä kajakin parhaita puolia.

Vortexin etukansi näytti niin paljon korkeammalta kuin Essencen, että sillä olisi ollut mukavaa kokeilla. Mutta joskus sitten...

Testikokemuksia Welhonpesän kalustosta Saimaa Jamboreella

Ihmiset ovat eri mallisia ja kokoisia ja arvostavat erilaisia ominaisuuksia kalustossa ja varusteissa. Saimaa Jamboreella saimme tutustua pariin eri malliseen retkikajakkiin sekä kahteen hieman eri hintaiseen melaan. Tässä käyttäjien kokemuksia kalustosta.

 

 

Perception Essence 16 -retkikajakki

Pirjo, 163 cm, aivan aloittelija

 

Reisituet tuntuivat tekevän aukon ahtaaksi, mutta antoivatkin hyvän tuen. Jalkatukien säätöä kajakissa istuen olisin kaivannut.

 

Kajakki vaikutti kiikkerältä, mutta kulki hyvin. Minusta se ei sovellu aivan aloittelijalle.

 

Pirjo Essencen kyydissä

 

 

Mikko, 175cm, vähäistä kokemusta

 

Meloin 2 päivää Essenceä. Vortexiin nähden aloittelijalle helpompi pakata retki tarpeet kyytiin, koska vähemmän kapeaa tilaa kärjissä kuin vortexissa. Isot kansiluukut ja etenkin ovaali takaluukku saa ison plussan. Iso istuinaukko oli helppo kulkea sisään. Kansiköysistö saa myös ison plussa. Etenkin melojan edessä kannella oli helppo saada kartta luettavaksi kokoaikaisesti ilman, että sitä joutui siirtelemään. Samoin myös kompassin sai kartalle linjaan kivasti ja vielä ylettyi hyvin juomapulloihin jne. Eväratkaisu tuntui helpolta ja toimivalta käyttää, eikä se ollut tiellä tai vaikeasti löydettävissä nopeastikaan.

 

Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen ovat Essencejä

 Anna, 163,5 cm (saman pituinen kuin Madonna), erittäin vähäistä kokemusta melonnasta.

 

Meloin 4 päivää Essenceä.

 

Kaikin puolin hyvä melottava. Kajakissa sai hyvän asennon, eikä pitkillä matkoillakaan paikat kipeytyneet. Jalkatuta sain hyvän tuen melontaan. Aluksi pakkaaminen oli hieman haasteellista, ja tuntui ettei luukuista meinannut kunnolla mahtua esim. makuupussi sisään, mutta retken edetessä myös pakkaaminen helpottui. Mielestäni oli erittäin kevyt ja vakaa kajakkia meloa. Oikein sopiva näin aloittelijalle. Evän vaikutuksen huomasi erityisesti ristiaallokossa. Itse voisin vastaavan kajakin itselleni ostaa.

 

Anna kuvassa toisena vasemmalta

 

Hanna, 176 cm, melontaopas

Essence on tuttu luottokajakki omasta melontaseurastani ja vuokrattuna kalustona työpaikan retkillä. Itsekin melon silloin tällöin Essenceä kouluttaessani tai oman kajakin ollessa väärässä paikassa.

 

Essencen istuin on pehmustettu ja mukava. Itse en kuitenkaan löydä Essencessä yhtä mukavaa asentoa kuin omassa kajakissani. En tosin ole perehtynyt istuimen säätöihin sen tarkemmin. Istuinaukko on riittävän kokoinen, jotta kajakkiin meno on helppoa ja nopeaa.

 

Lastitilaa Essencessä on hyvin. Ovaalin muotoinen takaluukku helpottaa suurten nyssäköiden pakkaamista. Luukkujen sulkeminen on tosin oma taiteenlajinsa ja on joskus esim. kylmässä hankalaa. Kun tekniikan oppii, sulkeminen kuitenkin onnistuu kyllä.

 

Säätöevä toimii yleensä moitteettomasti, kunhan varoo hiekan tai kivien jumittumista eväkoteloon. Evä on erinomainen ohjausapu esim. aallokossa ja tekee melonnasta miellyttävää.

 

Oma kokemukseni Essencestä on, että se soveltuu jo aika varhaisessa vaiheessa aloittelijoille (sitten kun hienoinen kiikkeryyden tunne ei enää häiritse), mutta palvelee hyvin edistyneempiäkin melojia. Essence on lujaa tekoa ja sopii monenlaiseen käyttöön - kurssikajakiksi, parin tunnin retkille, jokiretkille tai monen päivän retkille. Säädöt riittävät monen kokoisille melojille. Itsekin sovin siihen mukavasti, vaikken hoikimmasta päästä olekaan. Hintaluokassaan tosi hyvä ostos.

 

Hanna omassa Romany Surfissaan

Jukka, 186 cm, melontaopas

Perception Essence 16ft, siis 4,88 metriä pitkä kajakki on erinomainen hyvin moneen toimintaan. Useimmille sopii ensikosketuksesta vuosiksi eteenpäin. Hyvä lastata, hyvät luukut, kansiköydet, maltillinen hinta. Sopii myös mainiosti kursseille, yhteisöille tai vuokraukseen. Muovisena kestää rantautumiset ilman erikseen kuljetettavia lötköpotköjä. Suhteellisen nopea kajakki. Laskuevä pohjassa vakiona on hieno ratkaisu. Isompikokoisille melojille, sekä määrältään reilun retkitavaran kuljetus tarpeen kuljettamiseen myös 17ft on kannattava ajatus. 17ft on siis hieman pidempi, mutta myös joka suhteessa tilavampi. Kokeile molemmat, kuuntele ristiin mielipiteitä. Kauppias on myös tässä kohdin kunnollinen apu valintaa helpottamaan.  Itse melon pääosin 17ft mallilla.

 

Tiderace Vortex -retkikajakki

 

Mikko, 175cm, vähäistä kokemusta

 

Meloin 3 päivää Vortexia. Vortexille plussat verrattuna Essenceen: Se tuntui kevyemmältä meloa kuin Essence. Se myös kääntyi kevyemmin minusta. Kiikkeryys eroa en juuri huomannut, mutta meillä oli todella helpot ja tuulettomat kelit niinä päivinä, kun olin mukana. Vortexille plussa myös melojan edessä olevalle pikku päiväluukulle. Oli helposti aurinkorasva, aurinkolasit/silmälasit, eväs patukat jne. saatavilla myös melonnan aikana.

 

Jalkatilat ja reisituet saa myös isot plussat. jalkapedaaleja oli helppo ja nopea säätää. Vortexin muoto melojan kohdalla oli kiva. Se mahdollisti hyvin polvien tukemisen myös kajakin laitaa vasten polvitukien lisäksi. Siinä oli helppo vaihtaa jalkojen asentoa myös melonnan aikana. Samoin penkki sopi minulle paremmin kuin Essencen vaikkei juuri säätöjä ollut, mutten niitä kaivannutkaan. Istuma-asento oli hyvä ja ryhdikäs, rento.

 

Kansiköysistö oli Vortexissa kartan kanssa haastava, kun kannen profiili oli korkeampi pikkuluukun takia ja köydet kauempana niin kartta jäi liian kauaksi, jotta olisin nähnyt sitä lukea ottamatta käsiini. Etenkin, kun oltiin kartan pohjoisosassa, se korostui. Evä tuntui ihan toimivalta, eikä evän “vipu” häirinnyt juurikaan vaikka olikin kannesta hieman ylhäällä.

 

Jos molemmilla kajakeilla olisi lähes sama hinta ostaisin Vortexin muutamista miinuksista huolimatta. Essence oli joka osa-alueella ihan hyvä, mutta monta päivää kun meloi niin Vortexin oppi pakkaamaan ihan hyvin ja se oli pikkusen parempi niin penkiltään, kuin istuma-asennoltaan. kevyempi meloa ja kääntyvämpi. Ahdas luukku mennä sisään, mutta mukavampi meloessa, joka osa-alueella kuin Essence.

 

Mikko järkkärinsä kanssa sopi hyvin Vortexiin

Vortexin etukannen yksityiskohtia ja melontamaskotti

 

 

Braca Hurricane 60 -mela

 

Mikko, 175cm, vähäistä kokemusta

Mukava. Mukavan näköinen, tyylikäs. Kevyt ja mukava käsissä. Oikean käden muotoilun takia aina oikeassa kulmassa käsissä.

 

Anna, 163,5 cm (saman pituinen kuin Madonna), erittäin vähäistä kokemusta melonnasta.

Meloin 4 päivää Braca Hurricane 60 -melalla. Erittäin kevyt, melkein kuin ei olisi ollut melaa lankaan. Välillä meinasi hieman luistaa käsissä. Kokeilin melaa, jossa hieman kulmikkaampi tangon muotoilu. Mielestäni siinä melassa sain otteen paremmaksi kuin Braca Hurricane 60 -melalla.

 

Essence tyynessä illassa

Hanna, 176 cm, melontaopas

Olen melonut muutaman vuoden Braca Hurricane 60 -melalla. Testimelasta poiketen olen hankkinut omaan melaani katkovarren ja portaattoman melakulman säädön.

 

Moni arastelee katkovartisia meloja siksi, että pelkää niiden olevan heikompia tai rikkoutuvan helpommin. Braca Hurricane on omassa käytössäni ollut erittäin toimiva ja huoleton. En ole huomannut katkovarresta olevan mitään haittaa normaalissa käytössä. Joskus varren sisälle on päässyt hiekkaa, mutta pahasti mekanismi ei silloinkaan juuttunut. Nyt kun melon pääasiassa grönlantilaismelalla, katkomela on siirtynyt varamelaksi takakannelle, missä katkaistava varsi on tietysti suuri etu.

 

Hurricane on miellyttävän kevyt. Kevyempiäkin tietysti löytyy, mutta itse en ole kaivannut yhtään kevyempää melaa. Portaaton lapakulman säätö on ollut mainio, ja vaihtelenkin lapakulmaa usein eri olosuhteissa. Ja vähän fiiliksenkin mukaan. Myös pituutta voi melassani säätää muutaman sentin verran - tätäkin ominaisuutta käytän usein. Vartta on hieman muotoiltu ovaaliksi oikean käden kohdalta. Muotoilu voisi olla hieman voimakkaampikin, esim. märillä käsillä tai huonosti pitävillä hanskoilla mela saattaa joskus vähän luistaa kädessä. Omaan käteeni varsi tuntuu myös hitusen ohuelta, etenkin hanskat kädessä. Paksuus lienee kuitenkin ihan normaali tämän tyyppisille meloille.

 

Hurricanen lavat eivät ole valtavan suuret, mutta pitoa kuitenkin löytyy. Lavan koko ja muotoilu on sopinut minulle hyvin - tällaiselle aktiiviselle, muttei kovin vahvalle tai nopealle melojalle. Joskus lapa saattaa hieman väpättää vedessä vedon aikana, mutta väpätys häviää korjaamalla lavan asentoa hieman.

 

Oman melani ulkonäkö on hieman kärsinyt hiilikuituiseen lapaan tulleista naarmuista. Niitä syntyy esim. kiviin osuessa tai jos pitää tukea melalla rannasta vaikeissa rantautumisissa. Itseäni naarmut eivät kuitenkaan juuri haittaa.

 

Olen ollut Hurricaneen oikein tyytyväinen ja moni sitä kokeillut on päätynyt hankkimaan sellaisen itselleenkin. Sitkeän olkapäävaivan vuoksi olen siirtynyt käyttämään grönlantilaismelaa, mutta Hurricane kulkee yhä matkassa hyvänä kakkosvaihtoehtonani.

 

Testikalustoa lähdössä kotimatkalle

TNP Wolferine -mela

 

Mikko, 175cm, vähäistä kokemusta

Mukavan kevyt. “Tippa nokalle” plussat. Ihan toimiva mela, ei juuri huonoa sanottavaa. Todennäköisin mela, jonka hankin, kun kajakkipaketin itselleni ostan.

Saimaa-jamboree – oppia ja toteutuneita unelmia

Talvirannan pilvisessä säässä odottelin melojia.

Trangialla keitetty lihakeitto oli todella maukasta.

Muutamia päiviä on kulunut Saimaa-jamboreen päättymisestä. Omassa sängyssä nukkuminen on tuntunut oudolta. Tavarat odottavat eteisessä oikeille paikoilleen siirtymistä. Matkaajan, ”elinikäisen oppimisen mallikappaleen” mieli kulkee edelleen Saimaalla: Pihlajasalon Talvirannassa, Raintsaaressa, Pistohiekalla, Rokansaaressa ja Sahanlahdessa. Yhä uudelleen esiin tunkee reissussakin mieleen noussut kysymys: ”Voiko tämä olla totta?” Totta, mikä totta! Syvä ilo ja kiitollisuus kiertelevät sisuksissani. Edelleen ihmettelen sitä, että saan olla mukana tässä iloisessa oppimisen tivolissa, joka pyörii Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan pisteessä ilmeisen lujaa vauhtia. Kiitokset jokaiselle, joka antaa minulle mahdollisuuden tähän!

Liikuin jamboreella omalla autollani. Mukaan pystyin lähtemään vasta kaksi päivää toisten jälkeen. Evakuointisuunnitelmasta etsin autolla tavoitettavia paikkoja. Turvaveneen kyydissä pääsin saariin ja aamulla takaisin autoni luo. Järjestelmä toimi mutkattomasti eikä tuonut turvaveneelle juurikaan ylimääräisiä matkoja.

Raintsaaressa aukaisin riippumaton vetoketjun ja näppäsin kuvan. Hyttynen oli varsin oleellinen osa Raintsaaren elämää.

 Unelma

Päijänne-jamboreella keväällä 2015 syntyi unelma melomisesta. Nivelvaivojen ja kankeuden takia sen toteutuminen tuntui täysin mahdottomalta. Raintsaaren kauniissa illassa siirryttiin Hannan kanssa kajakkien luo. Sydämeni saattoi lyödä muutaman ylimääräisen lyönnin. Unelman toteutuminen oli lähellä. Puin päälleni ostamani vaaleanpunaiset melontaliivit. Kajakikseni sain saman Welhonpesästä lainassa olevan Essencen, jota olin melonut Asikkalassa pelastusharjoituksessa. Kajakkiin, aukkopeite kiinni ja vesille! Kylläpä Essence tuntui kiikkerältä! Sellaiselta se oli Asikkalassakin tuntunut aluksi. Nyt ei kiikkeryyden tunne kadonnut mihinkään. Hanna kysyi, mihin melotaan. Edessä kajakin keula, tyyni Saimaan pinta, järveen heijastuvat saaret ja kalliot. Edessä koko maailma rajattomine mahdollisuuksineen. Henkäisin syvään. Katselin ympärilleni imien tunnelmaa sieluni syvyyksiin asti. Lähellä oli pieni saari, kuin kutsuen luokseen. Sen kiertäminen tuntui sopivalta haasteelta. Huojuen, pienen epävarmuuden vallitessa meloin saaren luo ja ympäri. Jännityskö aiheutti huojuntaa? Pelastusharjoituksessa olin opetellut pelastautumista, siitä ei huolta. Oli ehkä vain niin historiallinen hetki, ettei sitä voinut sivuuttaa liian tyynesti, vaikka liikuimmekin tyynessä vedessä.

Rantaan päästessämme oli tunne, että olen onnistunut tekemään jotain todella suurta. Olen saanut ylitettyä monta estettä ja saanut meloa Saimaalla. Tuo tunne kantaa eteenpäin myös uusien haasteiden ilmaantuessa. Näin uskon.

Oppia

Oppimaan oli Saimaalle tultu. Ja oppia sain paljon. Eri alojen opit lajittelen omiin luokkiinsa. Paljon jää kertomattakin, mutta tässä helpoimmin havaittavat.

Majoittuminen

Majoitteeksi hankin edellisen jamboreen jälkeen hyttysverkolla varustetun riippumaton. En ollut kokeillut nukkumista siinä, loikoilua kyllä. Tiesin, että siihen on lämmön ja hyttysten vuoksi hyvä laittaa lisäeristeeksi joko makuualusta tai ilmapatja. Laitoin sinne ilmapatjan. Ensimmäisenä yönä Talvirannan kallion päällä näköalapaikalla nukkumisen aikana ilmapatja meni täysin tyhjäksi. Unohdin tarkistaa, että tulppa olisi ollut hyvin kiinni.

Toisena yönä Raintsaaressa pumppasin patjan hyvin kovaksi ja varmistin tulppien kunnollisen sulkeutumisen. Rantaveden lähistöllä vietetyn yön keskellä heräsin ja ihmettelin riippumaton ”kalustusta”. En nähnyt mitään muuta kuin päälläni olevan ilmapatjan. Kun lähemmin tarkastelin tilannetta, huomasin makaavani hyttysverkon varassa. Olin saanut koko riippumaton kääntymään ylösalaisin. Kova ilmapatja riippumaton sisällä ei ollut oikein toimiva siksikään, että sen päälle kipuaminen makuupussin kanssa kävi todellisesta kipuamisesta.

Kolmantena yönä Talvirannassa jätin ilmapatjan melko pehmeäksi. Se toimi muuten hyvin, mutta karkaili aina pois altani.

Neljäs yö Rokansaaressa näki uudenlaisen kokeilun. Olin katsonut riippumaton käyttövideoita. Niissä näytettiin alle ripustettavaa lämmitystä. Niinpä sidoin avaruuslakanan riippumaton alle. Neljästä kohdasta narulla sidottu avaruuslakana ei voinut vaikuttaa paljon muuhun kuin henkiseen lämpötilaan.

Näiden riippumattokokeilujen jälkeen vahvistui päätös alushuovan hankkimisesta / tekemisestä. Mukana varalta ollut teltta sai matkustaa rauhassa auton takakontissa.

Ruoka

Olin varautunut jamboreelle ostamalla retkikeittimen sekä kuivattamalla monenlaisia ruoka-aineita. Olin tehnyt myös valmiiksi aamupuuropusseja sekä lihakeitto- sekä muita pusseja. Vaikeaa oli arvioida määrää. Niinpä olin ottanut mukaan aivan liikaa ruokaa. Valmiit annospussit olivat varsin toimiva ratkaisu. Sain taas ihmetellä ja ihailla nuorten mielikuvitusta ja viitseliäisyyttä. Retkellä valmistettiin mm. raparperikiisseliä, mokkapannacottaa mansikoilla, ranskalaisia perunoita. Ihailtavaa luovuutta!

Auringonnousu Rokansaarella

Luonnossa eläminen

Minulle oli uudenlainen elämys ja oppimisen paikka elää täysin luonnossa ilman mitään ihmisten tekemiä rakenteita. Elimme niin, ettei meistä jäänyt myöskään mitään merkkejä myöhemmin paikalle tuleville. Taito se on sekin.

Sosiaaliset taidot

Sain ihailla retkeläisten sosiaalisia taitoja. Kaikki asiat hoituivat sopuisasti, hyvässä hengessä. Pyöräilijät kulkivat omia, itse suunnittelemiaan reittejä ja kävivät katsomassa monia nähtävyyksiä. Kun joku (lähinnä minä) tarvitsi apua, sitä oli aina tarjolla. En ole vielä oikein saanut selville tarkkaan, mikä on se Viisasten kivi, jota Salpauksessa käytetään. Tiimioppimisesta on mainittu. Sekö saa opiskelijat toimimaan niin vastuullisesti kuin Saimaa-jamboreella sai nähdä?

Malojat saapuvat retken päätepisteeseen Sahanlahteen.

Säyne eli säynävä tarttui juuri Saimaata varteen saamaani Rapalan uistimeen.

 Saimaa

Turussa syntyneenä ja kasvaneena ja Turun saaristossa kesät viettäneenä olen aina pitänyt vain merta todellisena vetenä. Viime kesänä Päijänne-jamboree murensi hiukan käsitystäni. Silloin oli pakko todeta, että on se Päijännekin sentään jotain. Elämäni ensimmäistä kertaa olin Saimaalla. Huokaan ja sanon ihmetellen ja arkaillen: ”On Saimaa kyllä melkoinen, käymisen arvoinen paikka.” Saimaasta löytyi myös kalaa. Ahkeran yrityksen jälkeen sain noin kilon painoisen säyneen, joka paistettiin nuotiolla ja syötiin yhteisesti.

Ensi vuonna

Näinhän sitä sanotaan.

Sydämestäni kiitän jokaista Saimaa-jamboreehen tavalla tai toisella vaikuttanutta henkilöä.

Jospa ensi vuonna...

Pirjo Korremäki

Elinikäinen oppija

Pyöräilijät lähdössä etapilleen Pistohiekalta, yhteisestä yöpymispaikasta.

Kun pöly on laskeutunut

Saimaa Jamboree päättyi viime viikon keskiviikkona (1.6.). Palasimme retkeltä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen jo keskiviikkoiltana, koska yöpyminen idyllisessä Sahanlahdessa ei enää kuuden telttayön jälkeen houkutellut sen paremmin melojia kuin pyöräilijöitäkään. Monella odotteli kotona joku ikävöivä läheinen ja osalla myös viimeiset opiskelutehtävät tai työt. Pakkasimme siis kajakit traileriin, nostimme turvaveneen norpanliotusvesistä ja sulloimme runsaat varusteet koulun autoihin.



Sahanlahden kesäterassia sanotaan Suomen kauneimmaksi.
Vaikea väittää vastaankaan. Melojat söivät retken loppuaterian
ihanissa maisemissa

Pyöräilijät kohteella. Olisiko tämä ollut se kivikautinen asuinpaikka :)

 

 

Laura linnavuorella

Retken kuulumisia oli tarkoitus päivittää retken aikana tähän blogiin. Nettiyhteydet kuitenkin toimivat ainakin omassa älypuhelimessani niin heikosti, ettei blogin päivittäminen onnistunut. Onneksi Facebook huoli kuvia ja tekstipätkiä reitin varrelta ja Periscope -lähetyksiäkin onnistuimme muutamaan otteeseen lähettämään. Olisi ollut hienoa saada retken tunnelmat tuoreeltaan blogin kautta kotona retkeä seuraaville, mutta aina ei voi voittaa. Jamboreet ovat parhaimmillaan paikan päällä :).

 Millainen kokemus Saimaa Jamboree sitten oli? Itse vietin koko viikon mittaisen retken melontaryhmän mukana. Reittimme kulki läntisen Saimaan sokkeloisilla reiteillä, lossien ja salmien labyrintissä. Koimme Virkistysalueyhdistyksen viihtyisiä retkeilysatamia Korvensaaressa, Raintsaaressa ja Rokansaaressa. Aistimme Pistohiekan hippitunnelmaa. Yhden yön yövyimme Opas Tiinan tiluksilla Hurissalossa. Yhtenä iltana pystytimme telttamme ja ripustimme riippumattomme jokamiehen oikeuksien turvin yhdelle Pihlajasalon asumattomista rannoista. Kauneutta piisasi. Loppureissusta myös kaunista säätä. Välillä melonta sujui kuin unelma, välillä osa tuskaili. Viikko tuntui ohikiitävän lyhyeltä hetkeltä, vaikka aikataulumme oli kiireetön ja leppoisa.

Tässä oli kalliomaalauksia. Kuulemma

Pyöräilijöillä ihanasti tauollakin kypärät päässä. Google Maps oli
pyöräretken tärkein navigointiväline

Linnavuori ja Lietveden maisemat

Opimme kokemusten ja paikallisten kertomusten kautta paljon Saimaan luonnosta. Esimerkiksi norpat ovat oikeasti todella kova juttu Saimaalla, isompi matkailuvaltti kuin Päijänteen rantojen koluaja käsittääkään. Lähes kaikki tapaamamme paikalliset ottivat puheeksi norpat ja kertoilivat omia kokemuksiaan ja vinkkejään niiden näkemisestä. Itse emme yhtään norppaa päässeet näkemään, mutta kylläkin opimme, millaisilla kivillä niitä tyypillisimmin tapaa. Jotkut olivat sitä mieltä, että norppia voisi myös houkutella pintaan viheltelemällä. Liekö totta.



Rantautuminen linnavuoren juurelle



Ryhmäkuva Paskosaaren kupeessa ennen sunnuntai-illan melojaryhmän
vaihdoksia

Luonterin seutu on luotojen ja saarten kirjomaa ja korkeuserot suuria. Esimerkiksi Neitvuori oli upea kokemus. Jätimme kajakit rantaan ja patikoimme vuoren huipulle, josta järven ja saarten mosaiikki erottui päätähuimaavan kauniina. Yksi itselleni hienoimmista kokemuksista oli Ihantsalon linnavuori, jonne olimme vähällä jättää kiipeämättä vaikean rantautumisen (kajakeilla) vuoksi. Onneksi menimme - aurinkoinen päivä näytti Lietveden parhaat maisemat. Retken kohokohta taisi (odotetusti) olla Rokansaaren virkistysalue, jonka loputtomat hiekkarannat ja idyllinen sauna sisälammen rannalla jättivät virkistyneen ja onnellisen olon.

Rokansaaren hiekkarantaa

Retken jälkeen minulla oli sellainen olo, kuin olisin ollut ihanalla lomalla hyvässä, mutta vieraassa ja satunnaisesti valitussa seurassa. Osa osallistujista oli tietysti hyvinkin tuttuja, osa aika outoja. Facebook -kilpailumme voittaja Mikko K. tuli seurueeseen mukaan toisen päivän iltana ja meloi kanssamme retken loppuun asti, solahtaen joukkoomme kuin olisi sinne aina kuulunut. Pitkillä retkillä porukkaan muodostuu aivan erityinen tunnelma, jonka muisto säilyy pidempään kuin yhdenkään sohvalla vietetyn tosi-tv-tuokion.

Suo meinasi syödä Pekan
crocksit

Miksi tällaisia retkiä kannattaa järjestää? Valmisteluihin, pakkaamiseen ja tietysti itse retkeen kuluu valtavasti työaikaa. Oppijoiltakin osallistuminen edellyttää paljon viitseliäisyyttä, rohkeutta ja taloudellistakin panostusta. Helpompaa olisi vaikka meloa parina päivänä koulun rannasta käsin ja lähteä neljältä kotia kohti. Pitkät, erilaisia haasteita tarjoavat retket nostavat kuitenkin rimaa jokaisen osallistujan kohdalla niin korkealle, että sen ylittääkseen on venyttävä ja ponnisteltava. On ratkaistava pulmia, keksittävä ratkaisuja, tehtävä ennen kaikkea paljon töitä. Esimerkiksi melontaretkelle halunneet valmistautuivat retkeen opettelemalla melontatekniikkaa, tekemällä harjoitusretken Kelventeelle sekä osallistumalla pelastusharjoitukseen. Laadittiin retkisuunnitelmaa, mietittiin turvallisuusasiat, pohdittiin varustautumista, hankittiin varusteita ja pakattiin. Jos kaikki hommat eivät olleet ihan uusia kokemuksia, ainakin syntyi kokemusta ja lisää rutiinia. Osa retkeläisistä otti muita suuremman haasteen ja ryhtyi melonnan tai pyöräilyn vetäjäksi tai turvaveneen kippariksi. Myös huoltoautokuskimme Pekka teki ison urakan retken onnistumisen eteen. Yhteisillä retkillä näkyy hyvin se, että eniten töitä tehneet myös oppivat eniten.


Vaikka jamboreen toteuttaminen on työlästä, se on myös palkitsevaa. Kun huolellisesti tehdyt suunnitelmat toteutuvat kuin leffan käsikirjoitus, voi rauhoittua nauttimaan melonnasta tai pyöräilystä ja jättää säätämisen vähemmälle. On aikaa jutella rauhassa ihmisten kanssa, kiinnittää huomiota esim. jonkun melontatekniikan kehittymiseen monen päivän ajan. Saa koetella ja hioa omiakin taitojaan. Pitkän retken aikana esim. kajakin pakkaustekniikka ehtii kehittyä valtavasti. Ensimmäisenä päivänä toivottomalta tuntunut sullomisurakka muuttuu viimeisen aamun seesteisyydeksi, jolloin nyssäkät solahtelevat hetkessä paikoilleen. Itse opin esim. tyhjentämään ilmatäytteisen makuualustani nopeasti ja helposti taisteltuani aikaisemmilla retkillä sen kanssa aamuisin jopa 20 minuuttia. Tärkeä taito :). Toisten tekemiä retkeilyratkaisuja havainnoidessa omatkin käytännöt kehittyvät. Jollain on tosi näppärät ripustusnarut riippumattoon. Toisella on upeasti toimiva risukeitin. Joku neuvoo bensakeittimen käyttöä. Tieto siirtyy ja toisten kokemuksista opitaan.



Saimaa kierretty :)

Testissä Tiderace Vortex ja Perception Essence



Rokansaaren paljasjalkareitti

Tänä vuonna jamboree sijoittui juuri kevätjuhlaa edeltäneeseen viikkoon. Osa osallistujista ehti jo valmistua ja pyrähtää juhlimaan, osa lähtee kesätöihin ja osa puurtaa arkeaan eteenpäin. Jatkamme kuitenkin retken jälkipuintia esim. kuvia katselemalla ja kirjoittamalla arvioita käytössämme olleesta Welhonpesän testikalustosta. Myös retkellä opittua on pohdittu, niin jokaisen omasta näkökulmasta kuin seuraavan jamboreen onnistumisen kannalta. Saimaan aalloilla suunnittelimme ensi kevään retkeä. Saaristomeri. Pyöräily ja melonta. Saaristolaiskulttuuri ja merellinen luonto. Ruohosipulit suoraan kalliolta. Siinä se on. Lähdetkö sinäkin mukaan?

Uuden osallistujan kajakin hinausta Anttolasta Korvensaareen

Luonteri saavutettu

Saimaa Jamboree käynnistyi to 26.5. sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Melonta sujui hyvin, vaikka ohjaaminen pienessä aallokossa tuotti lieviä haasteita. Saavuttuamme Opas Tiinan luontotilalle Tiina tervehti meiltä ystävällisesti ja kertoili tilastaan. Leiriydyimme viehättävästi harmaantuneiden rakennusten ympärille kevätkukkien sekaan.

Saunan lämpeämistä odotellessamme auttelimme vielä Tiinaa klapitalkoissa. Uiminen jäi vähemmälle siitepölylauttojen vuoksi, mutta uni maistui.

Aamulla tuuli oli hieman tyyntynyt ja sade lakannut. Aamulla ehdittiin kaikessa rauhassa laitella ruokaa, kun lähtö vesille oli vasta klo 11. Saimaan maisemat ovat Päijännettä sokkeloisemmat ja lukuisien luotojen ja pikkusaarten pilkkomia. Pysähtelimme ihailemaan kallioita ja "norppakiviä". Lounaspaikka etenkin oli upea jäkäläisine kallioineen. Yhden istuinkiven vieressä oli kiepillä musta kyy, joka ei pitänyt kuvaamisesta.

On uskomatonta, miten paljon porukan melontatekniikka ja -nopeus on kehittynyt jo kahdessa päivässä. Matkanopeus oli loppumatkasta jo viitisen kilometriä tunnissa. Tuntui jo melonnalta. Leiripaikka saavutettiinkin tänään etuajassa. Turvavene tiedusteli paikkoja ja kävi hakemassa geokätköjä. Koimme esim. lossiväylän ylityksen.

Kuudelta illalla haimme mukaamme Facebook-kilpailun voittaja Mikon, joka jatkaa mukanamme retken loppun Sahanlahteen asti. Huomenna testataan Mikon melontataidot. :)

Ilta viilenee hiljalleen Korvensaaressa. Kajakkiemme ja turvaveneen lisäksi laiturissa on vain yksi uvivene. Tuli räiskyy, aallot liplattavat ja joutsenet kutsuvat toisiaan, kuikat huutavat. Metsätähdet ja puolukat kukkivat. Luonteri huokuu tuossa vieressä. On aika vahva läsnäolon tunne. Täällä on hyvä.

Tien päällä

Matka on alkanut. Neljä ajoneuvoa suuntaa parhaillaan kohti Hurissaloa. Parhaillaan ihailemme kesäisen Mikkelin parhaita puolia varustetäydennyksen merkeissä :)

Tärkeintä on lähteminen

Kadutko koskaan

mihin kaikkeen rämään ja roskaan

elämä kuluu

jos ei pidä unelmistaan kii?

 

Aki Sirkesalo / Punatukkainen tyttö (Brown Eyed Girl).

 

 

Kahdeksan tunnin kuluttua käynnistän auton ja aloitan oman retkeni Saimaalle. Olen katunut tämän retken järjestämistä moneen kertaan. Toukokuu on opettajien kiireisintä aikaa, etenkin tänä vuonna, kun oma ryhmäni on valmistumassa. Ei tässä ole aikaa mitään jamboreita järjestää. Mutta silti. Nyt on tavarat pakattu. Niitä tulee aina niin paljon, ettei näytä edes teoriassa mahdolliselta saada niitä sopimaan kajakkiin. Silti ne aina mahtuvat. Nyt kun retki häämöttää yksien yöunien päässä, ei ole mitään hienompaa.

 

On hyvä lähteä tämän porukan kanssa. Turvallisuusasiatkin ovat kunnossa

 

Moni retkelle lähtijöistäkin on arponut osallistumisensa kanssa. Osa oli aluksi innoissaan mutta jättäytyi pois siinä vaiheessa, kun valmisteluja ryhdyttiin tosi teolla tekemään. Ai niin monta päivää, ai pitäisi ottaa sitäkin mukaan, ehkä onkin muuta menoa. Jotkut eivät ensin olleet tulossa, mutta innostuivat mukaan viime metreillä. Retken toteutuskin on muuttanut muotoaan monia kertoja. Esimerkiksi patikointi jäi kokonaan pois, melontareitin yöpaikoista ainakin kaksi on vaihdettu ja pyöräreitin lähtöpistettä on siirretty niin usein, että toivottavasti pyöräilijät vielä huomenna muistavat, minne oli tarkoitus mennä. Vaikka eihän sillä niin väliä. Tärkeintä on lähteminen.

 

Jos se lähteminen jää väliin, arki kyllä täyttää elämän jokaisen hetken. TV-sarjoista tulee aina vaan uusia tuotantokausia, tiskikone pitää tyhjentää ja nurmikko leikata. Tulee aina vain uusi viikonloppu, joka ei tuo tullessaan mitään tajunnanräjäyttävää. Jos ikinä haluaa kokea mitään arkea suurempaa, joskus on pakko vain punnertaa se mahdolliseksi. Vaikkei ajankohta olisi täydellinen. Vaikka olisi muitakin kiireitä. Vaikka lähtöön liittyisi hankaliakin asioita.

 

And it goes something like this

Tiedän, että huomiselle retkelle lähtee niin väsyneitä, jännittäviä kuin innokkaitakin osallistujia. Osa on varmasti miettinyt moneen kertaan pois jättäytymistä. Ehkä hekin ovat kuitenkin huomanneet saman kuin minä: elämä on aika lyhyt eivätkä suinkaan kaikki mahdollisuudet toistu. Ja usein ne pelottavimmista ja jännittävimmistä haasteista tulee niitä kokemuksia, joita ei mistään hinnasta antaisi pois.

 

Lähteminen on tärkeää, muttei helppoa. Minultakin jää kotiin kaipaavia sydämiä, letittämättömiä hiuksia, lukemattomia iltasatuja ja kertomattomia salaisuuksia. Onneksi mies pystyy kaikkeen muuhun paitsi siihen letittämiseen. Viikko on pitkä aika olla erossa. Töihin jää iso läjä tekemättömiä töitä, jotka rojahtavat sieltä kyllä niskaan, kun palaan työpöydän ääreen. Kaikesta tästä huolimatta on ihanaa olla lähdössä. Laitan kännykästä netin kiinni. En lue sähköpostia. Katselen taivasta, kallioita, veden peiliä. Istun kivillä ja syön termoksesta keittoa. Uin Saimaassa. Melon. Puhun ihmisten kanssa kasvotusten enkä chatin kautta. Nukun teltassa linnunlaulun tahdissa. Levitän aurinkorasvaa ja kuuntelen tuulta.

Melonnan reitti on selvä

Kauanhan siinä meni ja monta iltaa vietettiin karttoja ja koneen näyttöä selaillen. Melontareittisuunnitelma on kuitenkin nyt lukittu, ja liitän sen kuvina tähän blogiin.

Ensimmäinen päivämatka on lyhyt, n. 7 km. Lähdemme torstaina 26.5. veneenlaskupaikalta Hurissalon kupeesta poikettuamme ensin Hurissalon Salella jätskillä - kauppias tarjoaa :). Melomme Pieniniemeen Opas Tiinan tiluksille, jossa vietämme ensimmäisen yön.

Seuraavaksi suuntaamme perjantain luoteeseen kohti Korvensaarta, johon pystytämme toisen leirin. Seurueeseemme liittyy FB-kilpailumme voittanut Mikko, joka meloo kanssamme retken loppuun asti. Mikon noudamme turvaveneellä Anttolasta.



Päivät 1 ja 2 (26.-27.5.)

Korvensaaresta melomme lauantaina 29.5. vain lyhyen matkan Pihlajasalon kupeeseen (Talviranta). Lähistöllä sijaitsee korkea Neitvuori, jonne nähtävyyksistä ja pikku patikoinnista kiinnostuneet voivat suunnata.

Sunnuntaina 29.5. jatkamme matkaa Pihlajasalon eteläpuolitse kohti Huosiossalon itäpuolella sijaitsevaa Raintsaarta, jonka retkisatamaan tähtäämme. Osa joukostamme lähtee Raintsaaresta kotia kohti, mutta toisaalta yksi tulee tilallekin.

Päivät 3 ja 4 (28.-29.5.) Korvensaaresta Pihlajasaloon ja Raintsaareen

Viidentenä päivänä melomme hieman vaihtuneella porukalla ja uudella innolla kohti etelää ja Pistohiekkaa. Reitistä olemme ajatelleet vähän seikkailullista - haluaisimme ylittää Hirvensalon ja Uimasalon välisen kapean kannaksen kajakkeja kantaen. Matkaa on vain n. 60 m - kuulostaa hauskalta. Mitä lie luonnossa :). Päivämatkaksi kertyisi n. 13 km. Pistohiekalla kohtaamme myös pyöräretkeläiset ja vietämme illan yhdessä.


Päivä 5 (31.5.)
 

Kuudentena päivänä eli tiistaina 31.5. jätämme Pistohiekan taaksemme ja suuntaamme yhteen retken kohokohdista, Rokansaareen. Rokansaareen mentäessä pyöräilijät tarvitsevat venekyytiä. Melojat lipuvat laguuniin omin voimin, matkaa on vain noin 10 km. Toivotaan kaunista säätä - Rokansaari on kuulemma paratiisi.

Seitsemäntenä päivänä vuorossa onkin viimeinen melontataival kohti Sahanlahtea, retkemme päätöspistettä. Noin 13 km melonnan jälkeen olemme perillä ja leiriydymme viimeistä kertaa. Savusaunan löylyt huuhtovat pois retken patinan.

6. ja 7. päivä (31.5. ja 1.6.)

Sahanlahdesta herättyämme pakkailemme kajakit traileriin, nostamme turvaveneen ja alamme irrotella sielujamme Saimaan vesiltä. Takaisin Asikkalaan koululle päästyämme onkin jo kesäloma ihan ovella :).

Ihan kohta

Ihan kohta toteutuu se, mitä on kauan suunniteltu, odotettu ja ehkä hiukan pelättykin. Mahanpohjassa on saattanut pyöriskellä perhosia. Epämääräiset epäilykset ovat vallanneet mielen. Jonkinmoinen säntäily edestakaisin on vallannut alaa, jos ei ulkoisesti, niin ainakin sisäisesti.

Ihan kohta on Saimaa-jamboreen aika.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen tapahtui sellainen hullunkurinen asia, että minä täytin 70 vuotta. Vanhako? Ehkä! Kuitenkin pyörin karusellissa. Sain onnittelukortissa kauniit sanat: ”melojatyttö ja elinikäisen oppimisen mallikappale”. Sanat kiteyttivät sen, mikä tuntuu tärkeältä. Kiitos, Hanna!

Saimaa-jamboree on ollut mielessä lähes koko ajan, houkutellut varustautumaan retkelle monin tavoin: kuivattamalla ruokia, hankkimalla varusteita, opettelemalla melontaa... Jamboree on yhteinen projekti. Kun tunnen, etten oikein pysty kantamaan korttani kekoon suunnittelutehtävissä, kannan kekoon sitten villasukkia, vaikkapa melontasukiksi.

Huhtikuussa järjestettiin Asikkalassa melontaharjoitus. Ajattelin mennä katsomaan sitä, mutta pelko myllersi sisälläni. En ollut ollut kajakissa muualla kuin uimahallissa. Sielläkin olin aina tullut pois vain veden kautta. Vasta jäistä sulanut Päijänne olisi aika tyly paikka toimia poistumisreittinä. Ilokseni kuulin, että kaikki kajakit oli jo varattu. En pääsisi vesille. Huokaisin syvään helpotuksesta siihen asti, kunnes yhden peruuntumisen takia minulle vapautuikin kajakki. Minulla pyörivät mielessä ystävän sanat, jotka hän esikoisromaanissaan laittoi mummunsa suuhun: ”Jos nyt pelkäät, saat pelätä sitten aina.”

Vapisevin sydämin valmistauduin ensimmäiseen luonnonvesimelontaani. Monta pohdittavaa oli, lähinnä pukeutumiseen liittyvää. Kysyin: ”Laitanko nuo tuulipuvun housut myös jalkaani?” ”Laita vaan”, vastasi tyttönen, toinen retken ohjaajista. Ja minä, mummu, tottelin.

Kajakkeihin mentiin onneksi rannalta, ei laiturilta. Silloin olisi nopea sukellus ollut hyvin todennäköinen. En löytänyt kajakissa mukavaa asentoa. Opiskelijat kohensivat sieltä ja täältä, mutta asento ei vain ollut hyvä. Tuuli oli aika navakka, juuri väärästä suunnasta. Suunnitelmana oli meloa Majakka-paviljongille ja takaisin. Koska tuuli oli lähes pohjoisesta, lähdettiinkin päinvastaiseen suuntaan. Paluumatka sujuisi sitten myötätuulessa. En voi sanoa nauttineeni tuosta melonnasta ja nautin kuitenkin. Asento oli huono, jalkoja pakotti. Koko keho kapinoi. Mieli nautti. Oli aurinkoinen päivä. Tuuli keinutti meitä aalloilla. Olimme vesillä. Voimme iloita kevään ja luonnon kauneudesta. Mitä siitä, vaikka kolotti, olin kajakilla Päijänteellä. Vuosi sitten noussut unelma oli toteutunut.

Väsymys painoi ensikertalaista. Myötätuulessakin vauhti hidastui. Peräpään valvoja huolehti, että selviän takaisin rantaan. Ei tarvinnut kipata kajakkia rantaan pääsemiseksi. Olin kangistunut, mutta sain riittävästi apua. Johtaminen, huolehtiminen ja auttaminen toimivat. Upeita nuoria!

Uusi mahdollisuus päästä melomaan oli Messilässä. Ensin meloin inkkarikanoottia. Muuta en aikonut meloakaan. Sitten Welhonpesän kärrystä otettiin esiin Delfiini. Kokeilin sitä. Aika mukava! Suurin yllätys ja ilonaihe oli kuitenkin se, että pääsin sisään ja rannalla pois ilman ulkopuolista apua. Pidin sitä suurena juttuna.

Tänään harjoiteltiin Asikkalassa pelastamista. Sain kajakikseni Welhonpesästä lainassa olevan Essencen. Ensivaikutelma oli, että se on hyvin kiikkerä. Tuntemus tasaantui sitten kylläkin. Penkki oli mukava. Ensin reisituet tuntuivat tekevän kajakin aukon ahtaaksi, kuin en pääsisi sieltä tarvittaessa pois. Vaikka jalkatukia säädettiin, pienen melomisen jälkeen totesin niiden olevan liian kaukana. Paljain jaloin melominen oli huono idea. Jalkatuki tuntui jalkapohjaan karkealta. Kova kajakin pohja alkoi vähän ajan päästä tuntua kantapäässä ilkeältä. Koska jalkatuet olivat vähän liian kaukana, aloin kaivata polvitaipeisiin tukea. Olihan istuimessa säätömahdollisuuksia, mutta en osannut hyödyntää niitä. Varmaan tuolin etureunan kohottamisella olisi asento parantunut. No, seuraavalla kerralla sitten...

Ilma oli tyyni ja aurinkoinen. Se oli varmaan osaltaan myös vaikuttamassa tunnelmaan. Kuitenkin tänään Essence-kajakissa koin ensimmäistä kertaa sitä rentoutta ja riemua, mitä melonta varmaan voi parhaimmillaan tarjota. Asento oli hyvä, kajakkia oli helppo hallita ja se kulki. Toki sain sen myös kaatumaan, ja sujahdin helposti ulos sieltä. Aukkopeiton olin varalta avannut jo ennen kaatamista.

Halusin kokeilla pelastautumista turvaveneen takapään portaiden avulla. Oman kömpelyyteni tuntien pidin täysin mahdottomana päästä pelastautumaan takaisin kajakkiin. Turvaveneen takaportaat ovat niin kapeat, että niitä pitkin kiipeäminen ei ollut lainkaan helppoa. Avustettuna pääsin kuitenkin turvaveneen kyytiin. Oli helpottunut olo.

Esiteltiin ns. myrskypelastautumistapaa. Sehän oli tapa, jolla olin itsekseni ajatellut mahdolliseksi päästä takaisin kajakkiin. Sitä kokeiltiin kerran, jos toisenkin. Jokin kerta sitten onnistui, ja kajakki saatiin pystyyn minun kanssa. Löytyi tapa, jolla pääsisin takaisin kajakkiin! Vettä tosin oli niin paljon, että pumppaaminen olisi kestänyt kauan. Koska harjoitus oli jo lopuillaan, poistuin mukavasta kajakista helpoimmaksi toteamallani tavalla.

Saunaan hiukan lämmittelemään, kuivat vaatteet päälle ja ajo kotiin.

Kahden päivän päästä kaverit melovat jo Saimaalla. Kotimatkan varrelta sain Saimaata varten vieheitä, jotka toivottavasti toimivat. Sillä aikaa, kun toiset matkaavat Saimaalle, minä käväisen sairaalassa. Kuvittelen liittyväni toisten seuraan pari päivää myöhässä.

Tähän mennessä olen Saimaa-jamboreen puitteissa oppinut monia uusia asioita ja kokenut ihania hetkiä. Kiitos jokaiselle kanssakulkijalle! Matka jatkuu.

Arviota Essencestä: Koska olen ihan aloittelija, kokemusta erilaisista kajakeista on hyvin vähän. Essence asettuu minun kokeilemistani kajakeista kärkipäähän.

Kirjoitti
Se Elinikäinen Oppija, Pirjo

Millainen on hyvä retkikajakki?

Kun melontakärpänen on päässyt puraisemaan, järkevä vaihtoehto on liittyä paikalliseen melontaseuraan, maksaa kalustonkäyttömaksu ja nauttia melonnasta yhteisillä kajakeilla. Tämä on siis taloudellisesti järkevin ratkaisu. Melontakärpänen tartuttaa kuitenkin myös kanoottikuumetta, joka saa kantajansa haaveilemaan omasta aluksesta. Sormet alkavat klikkailla kajakkifirmojen sivuja kuin niillä olisi oma tahto. Kajakista haaveilevat ovat myös taitavia keksimään perusteluja kajakin hankkimiselle. Olisi itselle juuri sopiva. Saisi käyttää ihan milloin haluaa. Voisi pitää kuin omaansa. Säädöt olisivat aina kohdallaan. Pian se on sitten menoa.

Itselle sopivan kajakin valitseminen ei ole kuitenkaan helppoa. Pitäisi ottaa huomioon mm. oma koko (pituus ja paino ym.), kajakin pääasiallinen käyttötarkoitus (esim. leppeät iltalenkit tyynellä järvellä vs. meriretket tai koskessa kikkailu), lastitilan tarve (paljonko tavaraa voi pakata retkelle mukaan), oma taitotaso (aloittelija ei ehkä nauti kovin kiikkerällä kajakilla melomisesta, oli se miten nopea hyvänsä) sekä kajakin tekniset ominaisuudet (mm. paino, kantavuus, ohjattavuus/suuntavakaus, materiaali, nopeus, kestävyys, evän/peräsimen tarve, aallokko-ominaisuudet). Ei se ulkonäkökään mikään turha seikka ole. Sopiva väritys mm. parantaa melojan näkyvyyttä vesillä ja voi helpottaa esim. kaatuneen kajakin paikallistamista onnettomuustilanteessa. Ja olkoon, on se kajakin makea ulkonäkökin varmasti monelle tärkeä valintaperuste. Kuten tietysti hintakin.

Vaikeinta valinnassa kuitenkin on ehkä se, ettei kukaan toinen voi tehdä päätöstä puolestasi. Tai voi, muttei kannata antaa. Pitäisi ehdottomasti päästä melomaan erilaisia kajakkeja erilaisissa olosuhteissa, tunnustella rauhassa omaa kehoaan ja oloaan kussakin paatissa. Elää melojan elämää ja havainnoida, millaisia ominaisuuksia kajakiltaan haluaa. Esim. usein yksin melova voi arvostaa kajakin keveyttä, koska saa sen vaivatta itse autonsa katolle. Huoleton kivikkojen ja erilaisten vesien koluaja tykkää kestävästä, helposti käsiteltävästä joka paikan kajakista.



Perception Essence kesäillassa

Joitain melko yleispäteviä "totuuksiakin" kajakin valinnassa toki on. Valmistajat ovat yleensä määritelleet kajakeille esim. suositukset melojan optimaalisesta koosta. Samoin kajakkien valmistajat ja maahantuojat osaavat kertoa kajakin parhaista puolista, esim. käyttäytymisestä aallokossa tai helposti aukeavista luukuista. Itse pitää kuitenkin päättää, mitkä näistä ominaisuuksista ovat omassa käytössä tärkeimpiä. Ja löytää se sopivin kajakki.

Monet varmasti tekevät valintansa ominaisuuksia ja käyttötarvetta huolellisesti puntaroiden. Yhtä moni varmaan ostaa jonkin sopivan tuntuisen, kohdalle oikealla hetkellä sattuneen kajakin. Usein kuitenkin se tällä hetkellä mukava kajakki ei vähän ajan päästä olekaan enää sopiva. Kun taitotaso kasvaa, meloja alkaa arvostaa kajakissa erilaisia ominaisuuksia. Aloittelijalle mieleisen kajakin "helppous" voi muuttua ajan myötä hitaudeksi ja kömpelyydeksi. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Entäpä ne melojat, jotka rakastuvat ensi istumalta? Kun löytyy se kajakki, joka istuu ympärille kuin hansikas, tottelee ajatusta ja saa omat taidot tuntumaan ainaskin kaksi kertaa niin hyviltä kuin kotiseuran vuokrapaatissa? Valinta on usein sillä selvä. Jos vain kukkaro kestää.



SKUK Romany Surf seikkailee

Saimaan retkelle olemme saaneet mahdollisuuden testata erilaisia retkikajakkeja. Melontatarvikeliike Welhonpesä tarjosi testikäyttöömme Perception Essence 16 ja Tiderace Vortex -kajakit. Tarkoituksenamme on antaa retkelle osallistuvien eri kokoisten ja taitotasoisten melojien kokeilla näitä kahta kajakkia ja kertoa kokemuksistaan tekstin, kuvien tai videoiden kautta. Kenties tämä helpottaa jonkin ensimmäistä kajakkiaan miettivän päätöksentekoa tai tarjoaa informaatiota vaikka kalustoaan täydentäville melontaseuroille. Vaikka itsehän se päätös silti on tehtävä.



Testikalustomme Welholta lähdössä Asikkalaa kohti

Entä minä? En luovu omasta Romanystäni (minulla on linkistä poiketen Romany Surf). Sen hankinnassa yhdistyivät aikoinaan perusteellinen testimelonta, hyvä neuvonta sekä juuri oikea hetki/tilaisuus. Mutta ennen kaikkea se rakastuminen. On se niin hieno :).

Ja voittaja on...

Tarjosimme Koulutuskeskus Salpauksen kala- ja luonto-opetuksen sivuilla yhdelle henkilölle mahdollisuutta osallistua Saimaa jamboreelle kanssamme. Parhaiten mukaan haluamisensa perusteli Mikko Kääriäinen, joka liittyy retkelle mukaan perjantai-iltana 27.5.

Mikäs olet miehiäsi, Mikko?

Oon Mikko Kääriäinen ja reilu 30-vuotias. 9 v tytön isä. Asutaan avovaimon kanssa Loviisassa ja retkeily ja luonnossa kulkeminen on ollut pienestä pitäen mukana. Isovanhempani ovat asuneet koko elinikäni napapiirillä, jossa olen viettänyt kaikki lomani. Isoisä on metsästys- ja koiraihmisiä ja olenkin kulkenut pitkin Lappia reissuilla 4-vuotiaasta lähtien. Matkat ovat kasvaneet etenemiskyvyn ja iän mukaan. Kokemusta on jokiveneellä Luirolla, lähes Luirojärvelle asti muun muassa. 

Mikä sai sinut osallistumaan kilpailuumme?

Kajakointia olen harrastanut vähäisesti lapsuudessa Lahden Joutjärvellä ja muutama kesä sitten kipinä kajakointiin syttyi uudelleen ilmaistapahtumassa, jossa pääsin kokeilemaan kajakkia. Kohta oli vuokralla ensin viikonlopun ja sitten viikon kajakki kesälomalla Lapissa. Tämä mahdollisuus kun tuli eteeni Facebookissa kilpailun myötä, ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, että osallistuisinko arvontaan, jossa oli mahdollisuus voittaa melontavaellus Saimaalle viikonlopuksi. Etenkin, kun samana perjantaina alkaisi kuukauden mittainen kesälomani. 

Miten olet valmistautunut retkeen?

Kun sain kuulla, että pääsen reissuun, en meinannut aluksi oikein uskoa, että se on totta. Kuitenkin nopeasti ruvettiin jo tutustumaan reittiohjelmaan ja suunnitelmiin vaellusta varten. Mihin ja missä. Mitä mukaan? Olinhan retkeillyt ja omasin kyllä retkeilyyn liittyvät varusteet, jotta kykenen pitämään itseni vaelluskunnossa varmasti riittävän ajan. Muutama asia oli kuitenkin itselle täysin vierasta osa-aluetta. Vesi. Siis juomavesi. Omat pidemmät vaellukset ovat aina suuntautuneet napapiirin pohjoispuolelle, jossa ei tarvitse kantaa vettä mukana, vaan sen löytää kantamattakin. Ja toinen kysymysmerkki oli, että miten saan mahtumaan tavarani kajakkiin. Tai kyllähän kaikki mukaan mahtuu, mutta mahtuuko telttani varmasti kajakin luukusta sisään? Tarkistin asian paikallisella kajakkikaverillani, ja se sopi hienosti kansiluukusta. Muutamia kuivasäkkejä piti reissuun hankkia. Niitä ei ollut riittävää määrää, jotta saisin kaikki kuivana haluttavat asiat kulkemaan kuivina. 

Tervetuloa mukaan, Mikko! Saimaa kutsuu ja norpat odottavat. :)

Mitä melojan ensiapupakkaukseen?

Saimaan retkivalmisteluista alkaa tulla totta, ja valmistelut alkavat näkyä myös jokaisen melojan kotona. Hiljalleen pitää alkaa katselemaan varusteita valmiiksi, ettei tarvitse niitä metsästää viime tingassa. Moni joutuu tekemään myös hankintoja - itsekin katselen parhaillaan uutta makuupussia.

Pidemmällä melontaretkellä tarvitaan normaalien retkeilyvälineiden, vaatteiden ja ruokien lisäksi myös ensiapuvarusteita ja muuta pientä melojan pitämiseksi melontakuntoisena ja tyytyväisenä. Usean päivän retkellä mitättömästä harmista voi kasvaa retken keskeytymiseen johtava vamma. Siksi kannattaakin ennakoida ja välttää näitä harmeja, ja niiden ilmaannuttua hoitaa ne kuntoon ennen kuin ne pahenevat.

Ettei nyt vaan sattuis mitään

Osa ensiapuvarusteista on ryhmän yhteisiä, ja niistä vastaavat retken vetäjät. Mukaan varataan esim.  riittävä määrä kunnollisia sidetarpeita (vedeltä ja lialta suojattuina) kirves-, puukko- ym. haavereita varten. Varautua täytyy myös erilaisiin liukastumisiin ja nyrjähdyksiin, kun liikutaan liukkailla rantakivillä ja siirrellään painavia kajakkeja myös maalla. Palovammoja taas voi syntyä niin iltanuotiolla kuin retkikeitinten ja kuumien vesien käsittelyssäkin. Välittömän ensiavun lisäksi pitkälle retkelle tulee varata esim. desinfiointiainetta ja sidetaitoksia niin runsaasti, että niillä voidaan hoitaa pienet vammat retken loppuun asti.  Myös esim. rakkojen ja muiden hiertymien hoitoon voi retkellä kulua yllättävän paljon kallista apteekkitavaraa.

Melonnassa voi tietenkin syntyä myös rasitusvammoja, etenkin aloitteleville melojille, joiden melontatekniikka ei vielä ole kovin ergonomista ja tehokasta. Alkavan rasitusvamman pahenemista voidaan ehkäistä esim. tukisiteillä tai erillisillä ranne- tai kyynärpäätuilla. Lisäksi tietysti ohjataan korjaamaan tekniikkaa, jos se on aiheuttanut vamman. Jos itsellä on taipumusta rasitusvammoihin, kannattaa tietysti varata mukaan omaan käteen sopiva tuki ja käyttää sitä ennaltaehkäisevästikin.

Joskus joku pannuttaa

Kuluva toukokuu on ollut ennätyslämmin, ja pintavedet lämpenevät nopeasti. Hypotermian riski on silti otettava retkellä huomioon. Alilämpöisyyden kehittymiseen ei välttämättä liity mitään dramatiikkaa. Toki veden varaan joutuminen on nopea tapa menettää kehon lämpöä, mutta hypotermia voi syntyä myös hiipien. Hiipivän hypotermian uhriksi voi joutua vaikkapa se porukan kokemattomin meloja, joka joutuu ponnistelemaan pysyäkseen mukana matkassa, ei muista tai ehdi juoda, väsyy ja alkaa hiljalleen jäähtyä. Rantaan päästessä ehkä heittää kosteat melontaliivit ja aukkopeitteen päältään ja jäähtyy tuulessa lisää ilman niiden suojaa. Tällaisessa tilanteessa retken oppaiden pitää havaita tilanne ja pystyä tarjoamaan avun tarvitsijalle suojaa, lämmintä vaatetta ja mielellään lämmintä juotavaa ja syötävää. Kunnollinen avaruuslakana on hyvä, nopea ensiapuväline, samoin lämmin vesi termospullossa.


Monenlaista muutakin tarviketta tietysti löytyy oppaiden kätköistä, esimerkiksi pelastus- ja paikannusvälineitä. Mutta mitä itsehoitotuotteita jokaisen melojan pitäisi pakata omiin nyssäköihinsä? Suosittelen, että jokainen varaa itselleen ainakin näitä:
- hyttyskarkote
- aurinkovoide riittävillä suojakertoimilla, esim. sk50 (rusketusta todennäköisempi ilmiö vesillä on kirvelevä punotus ja syvätkin auringonpolttamat)
- Bepanthen tai vastaava hoitovoide pikku nirhamiin, rohtumiin ja esim. auringonpolttamiin
- mieto kortisonivoide (ihottumat, auringonpolttamat, hyönteisten pistot)
- perusvoide (ihon hyvässä kunnossa pitäminen vähentää esim. hiertymiä)
- tulehduskipulääkettä (esim. ibuprofeenia), jota tarvitaan esim. rasitusvamman ilmoitellessa tulostaan
- ripulilääkettä (retkillä hygienia ei aina ole huipussaan, joten vatsavaivat ovat yleinen riesa)
- kipu- tai kylmägeeliä kolotuksiin
- laastaria pikkuhaavoihin
- kaikki omat, säännöllisessä käytössä olevat lääkkeet (esim. allergia-, astma- tai psyyken lääkkeet, kroonisiin sairauksiin syötävät lääkkeet)

Ennaltaehkäisy on tietysti paras vaihtoehto. Syö, juo ja lepää riittävästi. Pidä tarpeeksi meteliä, jos sinulle ei jää näihin tärkeisiin toimiin riittävästi aikaa. Pidä huolta hygieniastasi - harjaa hampaat, pese kädet joka välissä, pulahda välillä uimaan ja peseydy. Vaihda ainakin alusvaaatteet ja sukat päivittäin. Vältä koheltamista ja kikkailua, ettet loukkaisi itseäsi ja joutuisi toisten autettavaksi. Varaa öiksi hyvä majoite sekä makuupussi ja makuualusta, jotta saisit rauhalliset yöunet. Pyydä apua, kun sitä tarvitset.

Hyvää retkeä meille kaikille! <3

Melonnan reittisuunnitelma

Saimaa jamboreelle on lähdössä mukaan useita uraansa vasta aloittelevia melojia. Siksi melontareitin suunnittelun perustana ovat olleet lyhyet, leppoisat päivämatkat ja helpot reitit. Reitti on linjattu kulkemaan retkeläisiä kiinnostavien kohteiden (esim. muinaismuistot, näköalapaikat) kautta, jotta päästäisiin tutustumaan kaikessa rauhassa Saimaan kauniiseen ja ainutlaatuiseen luontoon. Tarkoitus on meloa yhdessä kaikille sopiva päivämatka, leiriytyä rauhassa ja nauttia sitten alkukesän illasta haluamallaan tavalla. Osa varmasti meloo iltalenkkejä kiinnostaviin lähikohteisiin.

Melontareitti sivuaa parina päivänä myös pyöräilijöiden reittiä, jolloin voimme yöpyä samoilla tulilla. 

Tässä esitetty reittisuunnitelma on vielä hieman keskeneräinen ja paikkojen sopivuutta retkueellemme selvitellään vielä. Jos sinulla on tietoa loistavista leiri- tai taukopaikoista tai must see -nähtävyyksistä reittimme lähistöllä, kommentoi alle!

Torstai 26.5.  (n. 7 km)

Drop zone Lietsalmen sillalla?
Pienniemi 61°32,27'  27°53,96'

Opas Tiinan (Guide Tiina) luontotila  ja retkikeskus Puumalan Hurissalossa. Tilalla mm. vanha torppa ja saunamökki. Telttamajoitus pihapiirissä.


Perjantai 27.5. (13 km)

Pienniemi 61°32,27'  27°53,96' 

Korvensaari 61°36,6’  27°45,0’

-        Yöpyminen. Kuvia Korvensaaresta

-        Vapaasti käytössä oleva sauna, josta pieni käyttömaksu (jätetään laatikkoon paikan päällä). 

-        Rantautuminen itäpoukamaan, sataman syvyys 1m. 

-        Nuotiopaikka/grillikatos, jätepiste, käymälä, puuvaja. 

Lauantai 28.5.

Korvensaari 61°36,56' 27°45,21'

Neitvuori (Hiidenlahti) 61°39,99’. 27°44,81’ (7 km)

-        
       Lounas.

-        Nähtävyys (näköalapaikka). Neitvuoren huippu on 110 m Saimaan pintaa korkeammalla. Vuorelle pääsee Hiidenlahden laiturilta. 

-        Väylältä merikartan mukaan Petäänsaaren länsipuolitse Hiidenlahden pohjukassa olevaan laituriin

-        Jätepiste, nuotiopaikka ja puuvaja. 
 

      Yöpyminen. Enkelinpesän luonnonlaavu sijaitsee n. 50 m korkeudessa vedenpinnasta. Tämä kallion ja siirtolohkareiden muodostama lippa on muinaismuisto ja nähtävyys. Sieltä löytyy myös kalliomaalaus, jonka ajankohta on epäselvä. 

-        Nähtävyys (siirtolohkare, kalliomaalaus)

Sunnuntai 29.5.  (~15km)

Hiidenlahti

Raintsaari  61°38,06’  27°53,98’

-        Yöpyminen

-        Jätehuolto, wc, tulentekopaikka, hiekkaranta, telttapaikkoja. Hiekkaranta. Saarella myös ns. lapinraunio (muinaisjäännös). 

Maanantai 30.5. (~18km)

Raintsaari

Ihantsalo/Ihanteensalo  61°33,35’  27°57,0’

-       Linnavuori

Pistohiekka  61°33,35’  28°00,71’

-        Yöpyminen. Entinen leirintäalue. Lähellä tanssilava ja kahvila. 

-        Myös pyöräilijät. 

Tiistai 31.5. (~14km)

Pistohiekka

Rokansaari 61°28,8’  28°03,5’

-        Yöpyminen. 

-        Myös pyöräilijät. 2 laituria, nuotiopaikkoja, grillikatos, 2 saunaa, jätepiste sekä kaivo

-     Saaren kaakkoiskulmassa on satama. Kesäisin kesäkahvila. 

-        Luontopolkuja, juoksuhautoja

-        Vuokrattavia mökkejä, sauna veneilijöiden käytössä, kahvila

-        Pitkät hiekkarannat

-        Satama avoin pohjoistuulille, ohikulkuliikenteen aallokko voi olla häiritsevää

Keskiviikko 1.6. (~13km)

Rokansaari

Suuri Metiäinen  61°30,3’  28°09,1’

-        

-        Pieni hiekkaranta

-        Suojainen satama

-        Wc, halkoliiteri, tulipaikka, jätepiste

Suuri Metiäinen

Sahanlahti  61°34,5’  28°09,1’

-        Yöpyminen

-        Telttailu caravan –alueella 10€/telttakunta

-        Wc, suihku, keittonurkkaus, nuotiopaikka

-        Mahdollisuus saunaan 25€/50min (saunaan mahtuu 5hlöä)

-        Ravintola -> lounas 19€ (pelkkä pääruoka) , ala carte alk. 18-19€

Torstai 2.6.

Sahanlahti -> kotiin