perjantai 27. toukokuuta 2016

Uuden osallistujan kajakin hinausta Anttolasta Korvensaareen

Luonteri saavutettu

Saimaa Jamboree käynnistyi to 26.5. sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Melonta sujui hyvin, vaikka ohjaaminen pienessä aallokossa tuotti lieviä haasteita. Saavuttuamme Opas Tiinan luontotilalle Tiina tervehti meiltä ystävällisesti ja kertoili tilastaan. Leiriydyimme viehättävästi harmaantuneiden rakennusten ympärille kevätkukkien sekaan.

Saunan lämpeämistä odotellessamme auttelimme vielä Tiinaa klapitalkoissa. Uiminen jäi vähemmälle siitepölylauttojen vuoksi, mutta uni maistui.

Aamulla tuuli oli hieman tyyntynyt ja sade lakannut. Aamulla ehdittiin kaikessa rauhassa laitella ruokaa, kun lähtö vesille oli vasta klo 11. Saimaan maisemat ovat Päijännettä sokkeloisemmat ja lukuisien luotojen ja pikkusaarten pilkkomia. Pysähtelimme ihailemaan kallioita ja "norppakiviä". Lounaspaikka etenkin oli upea jäkäläisine kallioineen. Yhden istuinkiven vieressä oli kiepillä musta kyy, joka ei pitänyt kuvaamisesta.

On uskomatonta, miten paljon porukan melontatekniikka ja -nopeus on kehittynyt jo kahdessa päivässä. Matkanopeus oli loppumatkasta jo viitisen kilometriä tunnissa. Tuntui jo melonnalta. Leiripaikka saavutettiinkin tänään etuajassa. Turvavene tiedusteli paikkoja ja kävi hakemassa geokätköjä. Koimme esim. lossiväylän ylityksen.

Kuudelta illalla haimme mukaamme Facebook-kilpailun voittaja Mikon, joka jatkaa mukanamme retken loppun Sahanlahteen asti. Huomenna testataan Mikon melontataidot. :)

Ilta viilenee hiljalleen Korvensaaressa. Kajakkiemme ja turvaveneen lisäksi laiturissa on vain yksi uvivene. Tuli räiskyy, aallot liplattavat ja joutsenet kutsuvat toisiaan, kuikat huutavat. Metsätähdet ja puolukat kukkivat. Luonteri huokuu tuossa vieressä. On aika vahva läsnäolon tunne. Täällä on hyvä.

torstai 26. toukokuuta 2016

Tien päällä

Matka on alkanut. Neljä ajoneuvoa suuntaa parhaillaan kohti Hurissaloa. Parhaillaan ihailemme kesäisen Mikkelin parhaita puolia varustetäydennyksen merkeissä :)

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Tärkeintä on lähteminen

Kadutko koskaan
mihin kaikkeen rämään ja roskaan
elämä kuluu
jos ei pidä unelmistaan kii?
 
Aki Sirkesalo / Punatukkainen tyttö (Brown Eyed Girl).
 
 
Kahdeksan tunnin kuluttua käynnistän auton ja aloitan oman retkeni Saimaalle. Olen katunut tämän retken järjestämistä moneen kertaan. Toukokuu on opettajien kiireisintä aikaa, etenkin tänä vuonna, kun oma ryhmäni on valmistumassa. Ei tässä ole aikaa mitään jamboreita järjestää. Mutta silti. Nyt on tavarat pakattu. Niitä tulee aina niin paljon, ettei näytä edes teoriassa mahdolliselta saada niitä sopimaan kajakkiin. Silti ne aina mahtuvat. Nyt kun retki häämöttää yksien yöunien päässä, ei ole mitään hienompaa.
 
On hyvä lähteä tämän porukan kanssa. Turvallisuusasiatkin ovat kunnossa
 
Moni retkelle lähtijöistäkin on arponut osallistumisensa kanssa. Osa oli aluksi innoissaan mutta jättäytyi pois siinä vaiheessa, kun valmisteluja ryhdyttiin tosi teolla tekemään. Ai niin monta päivää, ai pitäisi ottaa sitäkin mukaan, ehkä onkin muuta menoa. Jotkut eivät ensin olleet tulossa, mutta innostuivat mukaan viime metreillä. Retken toteutuskin on muuttanut muotoaan monia kertoja. Esimerkiksi patikointi jäi kokonaan pois, melontareitin yöpaikoista ainakin kaksi on vaihdettu ja pyöräreitin lähtöpistettä on siirretty niin usein, että toivottavasti pyöräilijät vielä huomenna muistavat, minne oli tarkoitus mennä. Vaikka eihän sillä niin väliä. Tärkeintä on lähteminen.
 
Jos se lähteminen jää väliin, arki kyllä täyttää elämän jokaisen hetken. TV-sarjoista tulee aina vaan uusia tuotantokausia, tiskikone pitää tyhjentää ja nurmikko leikata. Tulee aina vain uusi viikonloppu, joka ei tuo tullessaan mitään tajunnanräjäyttävää. Jos ikinä haluaa kokea mitään arkea suurempaa, joskus on pakko vain punnertaa se mahdolliseksi. Vaikkei ajankohta olisi täydellinen. Vaikka olisi muitakin kiireitä. Vaikka lähtöön liittyisi hankaliakin asioita.
 
And it goes something like this
Tiedän, että huomiselle retkelle lähtee niin väsyneitä, jännittäviä kuin innokkaitakin osallistujia. Osa on varmasti miettinyt moneen kertaan pois jättäytymistä. Ehkä hekin ovat kuitenkin huomanneet saman kuin minä: elämä on aika lyhyt eivätkä suinkaan kaikki mahdollisuudet toistu. Ja usein ne pelottavimmista ja jännittävimmistä haasteista tulee niitä kokemuksia, joita ei mistään hinnasta antaisi pois.
 
Lähteminen on tärkeää, muttei helppoa. Minultakin jää kotiin kaipaavia sydämiä, letittämättömiä hiuksia, lukemattomia iltasatuja ja kertomattomia salaisuuksia. Onneksi mies pystyy kaikkeen muuhun paitsi siihen letittämiseen. Viikko on pitkä aika olla erossa. Töihin jää iso läjä tekemättömiä töitä, jotka rojahtavat sieltä kyllä niskaan, kun palaan työpöydän ääreen. Kaikesta tästä huolimatta on ihanaa olla lähdössä. Laitan kännykästä netin kiinni. En lue sähköpostia. Katselen taivasta, kallioita, veden peiliä. Istun kivillä ja syön termoksesta keittoa. Uin Saimaassa. Melon. Puhun ihmisten kanssa kasvotusten enkä chatin kautta. Nukun teltassa linnunlaulun tahdissa. Levitän aurinkorasvaa ja kuuntelen tuulta.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Melonnan reitti on selvä

Kauanhan siinä meni ja monta iltaa vietettiin karttoja ja koneen näyttöä selaillen. Melontareittisuunnitelma on kuitenkin nyt lukittu, ja liitän sen kuvina tähän blogiin.

Ensimmäinen päivämatka on lyhyt, n. 7 km. Lähdemme torstaina 26.5. veneenlaskupaikalta Hurissalon kupeesta poikettuamme ensin Hurissalon Salella jätskillä - kauppias tarjoaa :). Melomme Pieniniemeen Opas Tiinan tiluksille, jossa vietämme ensimmäisen yön.

Seuraavaksi suuntaamme perjantain luoteeseen kohti Korvensaarta, johon pystytämme toisen leirin. Seurueeseemme liittyy FB-kilpailumme voittanut Mikko, joka meloo kanssamme retken loppuun asti. Mikon noudamme turvaveneellä Anttolasta.


Päivät 1 ja 2 (26.-27.5.)
Korvensaaresta melomme lauantaina 29.5. vain lyhyen matkan Pihlajasalon kupeeseen (Talviranta). Lähistöllä sijaitsee korkea Neitvuori, jonne nähtävyyksistä ja pikku patikoinnista kiinnostuneet voivat suunnata.

Sunnuntaina 29.5. jatkamme matkaa Pihlajasalon eteläpuolitse kohti Huosiossalon itäpuolella sijaitsevaa Raintsaarta, jonka retkisatamaan tähtäämme. Osa joukostamme lähtee Raintsaaresta kotia kohti, mutta toisaalta yksi tulee tilallekin.

Päivät 3 ja 4 (28.-29.5.) Korvensaaresta Pihlajasaloon ja Raintsaareen

Viidentenä päivänä melomme hieman vaihtuneella porukalla ja uudella innolla kohti etelää ja Pistohiekkaa. Reitistä olemme ajatelleet vähän seikkailullista - haluaisimme ylittää Hirvensalon ja Uimasalon välisen kapean kannaksen kajakkeja kantaen. Matkaa on vain n. 60 m - kuulostaa hauskalta. Mitä lie luonnossa :). Päivämatkaksi kertyisi n. 13 km. Pistohiekalla kohtaamme myös pyöräretkeläiset ja vietämme illan yhdessä.

Päivä 5 (31.5.)
 
Kuudentena päivänä eli tiistaina 31.5. jätämme Pistohiekan taaksemme ja suuntaamme yhteen retken kohokohdista, Rokansaareen. Rokansaareen mentäessä pyöräilijät tarvitsevat venekyytiä. Melojat lipuvat laguuniin omin voimin, matkaa on vain noin 10 km. Toivotaan kaunista säätä - Rokansaari on kuulemma paratiisi.

Seitsemäntenä päivänä vuorossa onkin viimeinen melontataival kohti Sahanlahtea, retkemme päätöspistettä. Noin 13 km melonnan jälkeen olemme perillä ja leiriydymme viimeistä kertaa. Savusaunan löylyt huuhtovat pois retken patinan.

6. ja 7. päivä (31.5. ja 1.6.)

Sahanlahdesta herättyämme pakkailemme kajakit traileriin, nostamme turvaveneen ja alamme irrotella sielujamme Saimaan vesiltä. Takaisin Asikkalaan koululle päästyämme onkin jo kesäloma ihan ovella :).

Ihan kohta

Ihan kohta toteutuu se, mitä on kauan suunniteltu, odotettu ja ehkä hiukan pelättykin. Mahanpohjassa on saattanut pyöriskellä perhosia. Epämääräiset epäilykset ovat vallanneet mielen. Jonkinmoinen säntäily edestakaisin on vallannut alaa, jos ei ulkoisesti, niin ainakin sisäisesti.

Ihan kohta on Saimaa-jamboreen aika.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen tapahtui sellainen hullunkurinen asia, että minä täytin 70 vuotta. Vanhako? Ehkä! Kuitenkin pyörin karusellissa. Sain onnittelukortissa kauniit sanat: ”melojatyttö ja elinikäisen oppimisen mallikappale”. Sanat kiteyttivät sen, mikä tuntuu tärkeältä. Kiitos, Hanna!

Saimaa-jamboree on ollut mielessä lähes koko ajan, houkutellut varustautumaan retkelle monin tavoin: kuivattamalla ruokia, hankkimalla varusteita, opettelemalla melontaa... Jamboree on yhteinen projekti. Kun tunnen, etten oikein pysty kantamaan korttani kekoon suunnittelutehtävissä, kannan kekoon sitten villasukkia, vaikkapa melontasukiksi.

Huhtikuussa järjestettiin Asikkalassa melontaharjoitus. Ajattelin mennä katsomaan sitä, mutta pelko myllersi sisälläni. En ollut ollut kajakissa muualla kuin uimahallissa. Sielläkin olin aina tullut pois vain veden kautta. Vasta jäistä sulanut Päijänne olisi aika tyly paikka toimia poistumisreittinä. Ilokseni kuulin, että kaikki kajakit oli jo varattu. En pääsisi vesille. Huokaisin syvään helpotuksesta siihen asti, kunnes yhden peruuntumisen takia minulle vapautuikin kajakki. Minulla pyörivät mielessä ystävän sanat, jotka hän esikoisromaanissaan laittoi mummunsa suuhun: ”Jos nyt pelkäät, saat pelätä sitten aina.”

Vapisevin sydämin valmistauduin ensimmäiseen luonnonvesimelontaani. Monta pohdittavaa oli, lähinnä pukeutumiseen liittyvää. Kysyin: ”Laitanko nuo tuulipuvun housut myös jalkaani?” ”Laita vaan”, vastasi tyttönen, toinen retken ohjaajista. Ja minä, mummu, tottelin.

Kajakkeihin mentiin onneksi rannalta, ei laiturilta. Silloin olisi nopea sukellus ollut hyvin todennäköinen. En löytänyt kajakissa mukavaa asentoa. Opiskelijat kohensivat sieltä ja täältä, mutta asento ei vain ollut hyvä. Tuuli oli aika navakka, juuri väärästä suunnasta. Suunnitelmana oli meloa Majakka-paviljongille ja takaisin. Koska tuuli oli lähes pohjoisesta, lähdettiinkin päinvastaiseen suuntaan. Paluumatka sujuisi sitten myötätuulessa. En voi sanoa nauttineeni tuosta melonnasta ja nautin kuitenkin. Asento oli huono, jalkoja pakotti. Koko keho kapinoi. Mieli nautti. Oli aurinkoinen päivä. Tuuli keinutti meitä aalloilla. Olimme vesillä. Voimme iloita kevään ja luonnon kauneudesta. Mitä siitä, vaikka kolotti, olin kajakilla Päijänteellä. Vuosi sitten noussut unelma oli toteutunut.

Väsymys painoi ensikertalaista. Myötätuulessakin vauhti hidastui. Peräpään valvoja huolehti, että selviän takaisin rantaan. Ei tarvinnut kipata kajakkia rantaan pääsemiseksi. Olin kangistunut, mutta sain riittävästi apua. Johtaminen, huolehtiminen ja auttaminen toimivat. Upeita nuoria!

Uusi mahdollisuus päästä melomaan oli Messilässä. Ensin meloin inkkarikanoottia. Muuta en aikonut meloakaan. Sitten Welhonpesän kärrystä otettiin esiin Delfiini. Kokeilin sitä. Aika mukava! Suurin yllätys ja ilonaihe oli kuitenkin se, että pääsin sisään ja rannalla pois ilman ulkopuolista apua. Pidin sitä suurena juttuna.

Tänään harjoiteltiin Asikkalassa pelastamista. Sain kajakikseni Welhonpesästä lainassa olevan Essencen. Ensivaikutelma oli, että se on hyvin kiikkerä. Tuntemus tasaantui sitten kylläkin. Penkki oli mukava. Ensin reisituet tuntuivat tekevän kajakin aukon ahtaaksi, kuin en pääsisi sieltä tarvittaessa pois. Vaikka jalkatukia säädettiin, pienen melomisen jälkeen totesin niiden olevan liian kaukana. Paljain jaloin melominen oli huono idea. Jalkatuki tuntui jalkapohjaan karkealta. Kova kajakin pohja alkoi vähän ajan päästä tuntua kantapäässä ilkeältä. Koska jalkatuet olivat vähän liian kaukana, aloin kaivata polvitaipeisiin tukea. Olihan istuimessa säätömahdollisuuksia, mutta en osannut hyödyntää niitä. Varmaan tuolin etureunan kohottamisella olisi asento parantunut. No, seuraavalla kerralla sitten...

Ilma oli tyyni ja aurinkoinen. Se oli varmaan osaltaan myös vaikuttamassa tunnelmaan. Kuitenkin tänään Essence-kajakissa koin ensimmäistä kertaa sitä rentoutta ja riemua, mitä melonta varmaan voi parhaimmillaan tarjota. Asento oli hyvä, kajakkia oli helppo hallita ja se kulki. Toki sain sen myös kaatumaan, ja sujahdin helposti ulos sieltä. Aukkopeiton olin varalta avannut jo ennen kaatamista.

Halusin kokeilla pelastautumista turvaveneen takapään portaiden avulla. Oman kömpelyyteni tuntien pidin täysin mahdottomana päästä pelastautumaan takaisin kajakkiin. Turvaveneen takaportaat ovat niin kapeat, että niitä pitkin kiipeäminen ei ollut lainkaan helppoa. Avustettuna pääsin kuitenkin turvaveneen kyytiin. Oli helpottunut olo.

Esiteltiin ns. myrskypelastautumistapaa. Sehän oli tapa, jolla olin itsekseni ajatellut mahdolliseksi päästä takaisin kajakkiin. Sitä kokeiltiin kerran, jos toisenkin. Jokin kerta sitten onnistui, ja kajakki saatiin pystyyn minun kanssa. Löytyi tapa, jolla pääsisin takaisin kajakkiin! Vettä tosin oli niin paljon, että pumppaaminen olisi kestänyt kauan. Koska harjoitus oli jo lopuillaan, poistuin mukavasta kajakista helpoimmaksi toteamallani tavalla.

Saunaan hiukan lämmittelemään, kuivat vaatteet päälle ja ajo kotiin.

Kahden päivän päästä kaverit melovat jo Saimaalla. Kotimatkan varrelta sain Saimaata varten vieheitä, jotka toivottavasti toimivat. Sillä aikaa, kun toiset matkaavat Saimaalle, minä käväisen sairaalassa. Kuvittelen liittyväni toisten seuraan pari päivää myöhässä.

Tähän mennessä olen Saimaa-jamboreen puitteissa oppinut monia uusia asioita ja kokenut ihania hetkiä. Kiitos jokaiselle kanssakulkijalle! Matka jatkuu.


Arviota Essencestä: Koska olen ihan aloittelija, kokemusta erilaisista kajakeista on hyvin vähän. Essence asettuu minun kokeilemistani kajakeista kärkipäähän.

Kirjoitti
Se Elinikäinen Oppija, Pirjo

torstai 19. toukokuuta 2016

Millainen on hyvä retkikajakki?

Kun melontakärpänen on päässyt puraisemaan, järkevä vaihtoehto on liittyä paikalliseen melontaseuraan, maksaa kalustonkäyttömaksu ja nauttia melonnasta yhteisillä kajakeilla. Tämä on siis taloudellisesti järkevin ratkaisu. Melontakärpänen tartuttaa kuitenkin myös kanoottikuumetta, joka saa kantajansa haaveilemaan omasta aluksesta. Sormet alkavat klikkailla kajakkifirmojen sivuja kuin niillä olisi oma tahto. Kajakista haaveilevat ovat myös taitavia keksimään perusteluja kajakin hankkimiselle. Olisi itselle juuri sopiva. Saisi käyttää ihan milloin haluaa. Voisi pitää kuin omaansa. Säädöt olisivat aina kohdallaan. Pian se on sitten menoa.

Itselle sopivan kajakin valitseminen ei ole kuitenkaan helppoa. Pitäisi ottaa huomioon mm. oma koko (pituus ja paino ym.), kajakin pääasiallinen käyttötarkoitus (esim. leppeät iltalenkit tyynellä järvellä vs. meriretket tai koskessa kikkailu), lastitilan tarve (paljonko tavaraa voi pakata retkelle mukaan), oma taitotaso (aloittelija ei ehkä nauti kovin kiikkerällä kajakilla melomisesta, oli se miten nopea hyvänsä) sekä kajakin tekniset ominaisuudet (mm. paino, kantavuus, ohjattavuus/suuntavakaus, materiaali, nopeus, kestävyys, evän/peräsimen tarve, aallokko-ominaisuudet). Ei se ulkonäkökään mikään turha seikka ole. Sopiva väritys mm. parantaa melojan näkyvyyttä vesillä ja voi helpottaa esim. kaatuneen kajakin paikallistamista onnettomuustilanteessa. Ja olkoon, on se kajakin makea ulkonäkökin varmasti monelle tärkeä valintaperuste. Kuten tietysti hintakin.

Vaikeinta valinnassa kuitenkin on ehkä se, ettei kukaan toinen voi tehdä päätöstä puolestasi. Tai voi, muttei kannata antaa. Pitäisi ehdottomasti päästä melomaan erilaisia kajakkeja erilaisissa olosuhteissa, tunnustella rauhassa omaa kehoaan ja oloaan kussakin paatissa. Elää melojan elämää ja havainnoida, millaisia ominaisuuksia kajakiltaan haluaa. Esim. usein yksin melova voi arvostaa kajakin keveyttä, koska saa sen vaivatta itse autonsa katolle. Huoleton kivikkojen ja erilaisten vesien koluaja tykkää kestävästä, helposti käsiteltävästä joka paikan kajakista.


Perception Essence kesäillassa

Joitain melko yleispäteviä "totuuksiakin" kajakin valinnassa toki on. Valmistajat ovat yleensä määritelleet kajakeille esim. suositukset melojan optimaalisesta koosta. Samoin kajakkien valmistajat ja maahantuojat osaavat kertoa kajakin parhaista puolista, esim. käyttäytymisestä aallokossa tai helposti aukeavista luukuista. Itse pitää kuitenkin päättää, mitkä näistä ominaisuuksista ovat omassa käytössä tärkeimpiä. Ja löytää se sopivin kajakki.

Monet varmasti tekevät valintansa ominaisuuksia ja käyttötarvetta huolellisesti puntaroiden. Yhtä moni varmaan ostaa jonkin sopivan tuntuisen, kohdalle oikealla hetkellä sattuneen kajakin. Usein kuitenkin se tällä hetkellä mukava kajakki ei vähän ajan päästä olekaan enää sopiva. Kun taitotaso kasvaa, meloja alkaa arvostaa kajakissa erilaisia ominaisuuksia. Aloittelijalle mieleisen kajakin "helppous" voi muuttua ajan myötä hitaudeksi ja kömpelyydeksi. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Entäpä ne melojat, jotka rakastuvat ensi istumalta? Kun löytyy se kajakki, joka istuu ympärille kuin hansikas, tottelee ajatusta ja saa omat taidot tuntumaan ainaskin kaksi kertaa niin hyviltä kuin kotiseuran vuokrapaatissa? Valinta on usein sillä selvä. Jos vain kukkaro kestää.


SKUK Romany Surf seikkailee
Saimaan retkelle olemme saaneet mahdollisuuden testata erilaisia retkikajakkeja. Melontatarvikeliike Welhonpesä tarjosi testikäyttöömme Perception Essence 16 ja Tiderace Vortex -kajakit. Tarkoituksenamme on antaa retkelle osallistuvien eri kokoisten ja taitotasoisten melojien kokeilla näitä kahta kajakkia ja kertoa kokemuksistaan tekstin, kuvien tai videoiden kautta. Kenties tämä helpottaa jonkin ensimmäistä kajakkiaan miettivän päätöksentekoa tai tarjoaa informaatiota vaikka kalustoaan täydentäville melontaseuroille. Vaikka itsehän se päätös silti on tehtävä.


Testikalustomme Welholta lähdössä Asikkalaa kohti

Entä minä? En luovu omasta Romanystäni (minulla on linkistä poiketen Romany Surf). Sen hankinnassa yhdistyivät aikoinaan perusteellinen testimelonta, hyvä neuvonta sekä juuri oikea hetki/tilaisuus. Mutta ennen kaikkea se rakastuminen. On se niin hieno :).

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ja voittaja on...

Tarjosimme Koulutuskeskus Salpauksen kala- ja luonto-opetuksen sivuilla yhdelle henkilölle mahdollisuutta osallistua Saimaa jamboreelle kanssamme. Parhaiten mukaan haluamisensa perusteli Mikko Kääriäinen, joka liittyy retkelle mukaan perjantai-iltana 27.5.

Mikäs olet miehiäsi, Mikko?
Oon Mikko Kääriäinen ja reilu 30-vuotias. 9 v tytön isä. Asutaan avovaimon kanssa Loviisassa ja retkeily ja luonnossa kulkeminen on ollut pienestä pitäen mukana. Isovanhempani ovat asuneet koko elinikäni napapiirillä, jossa olen viettänyt kaikki lomani. Isoisä on metsästys- ja koiraihmisiä ja olenkin kulkenut pitkin Lappia reissuilla 4-vuotiaasta lähtien. Matkat ovat kasvaneet etenemiskyvyn ja iän mukaan. Kokemusta on jokiveneellä Luirolla, lähes Luirojärvelle asti muun muassa. 


Mikä sai sinut osallistumaan kilpailuumme?
Kajakointia olen harrastanut vähäisesti lapsuudessa Lahden Joutjärvellä ja muutama kesä sitten kipinä kajakointiin syttyi uudelleen ilmaistapahtumassa, jossa pääsin kokeilemaan kajakkia. Kohta oli vuokralla ensin viikonlopun ja sitten viikon kajakki kesälomalla Lapissa. Tämä mahdollisuus kun tuli eteeni Facebookissa kilpailun myötä, ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, että osallistuisinko arvontaan, jossa oli mahdollisuus voittaa melontavaellus Saimaalle viikonlopuksi. Etenkin, kun samana perjantaina alkaisi kuukauden mittainen kesälomani. 



Miten olet valmistautunut retkeen?
Kun sain kuulla, että pääsen reissuun, en meinannut aluksi oikein uskoa, että se on totta. Kuitenkin nopeasti ruvettiin jo tutustumaan reittiohjelmaan ja suunnitelmiin vaellusta varten. Mihin ja missä. Mitä mukaan? Olinhan retkeillyt ja omasin kyllä retkeilyyn liittyvät varusteet, jotta kykenen pitämään itseni vaelluskunnossa varmasti riittävän ajan. Muutama asia oli kuitenkin itselle täysin vierasta osa-aluetta. Vesi. Siis juomavesi. Omat pidemmät vaellukset ovat aina suuntautuneet napapiirin pohjoispuolelle, jossa ei tarvitse kantaa vettä mukana, vaan sen löytää kantamattakin. Ja toinen kysymysmerkki oli, että miten saan mahtumaan tavarani kajakkiin. Tai kyllähän kaikki mukaan mahtuu, mutta mahtuuko telttani varmasti kajakin luukusta sisään? Tarkistin asian paikallisella kajakkikaverillani, ja se sopi hienosti kansiluukusta. Muutamia kuivasäkkejä piti reissuun hankkia. Niitä ei ollut riittävää määrää, jotta saisin kaikki kuivana haluttavat asiat kulkemaan kuivina. 



Tervetuloa mukaan, Mikko! Saimaa kutsuu ja norpat odottavat. :)

lauantai 7. toukokuuta 2016

Mitä melojan ensiapupakkaukseen?




Saimaan retkivalmisteluista alkaa tulla totta, ja valmistelut alkavat näkyä myös jokaisen melojan kotona. Hiljalleen pitää alkaa katselemaan varusteita valmiiksi, ettei tarvitse niitä metsästää viime tingassa. Moni joutuu tekemään myös hankintoja - itsekin katselen parhaillaan uutta makuupussia.

Pidemmällä melontaretkellä tarvitaan normaalien retkeilyvälineiden, vaatteiden ja ruokien lisäksi myös ensiapuvarusteita ja muuta pientä melojan pitämiseksi melontakuntoisena ja tyytyväisenä. Usean päivän retkellä mitättömästä harmista voi kasvaa retken keskeytymiseen johtava vamma. Siksi kannattaakin ennakoida ja välttää näitä harmeja, ja niiden ilmaannuttua hoitaa ne kuntoon ennen kuin ne pahenevat.

Ettei nyt vaan sattuis mitään

Osa ensiapuvarusteista on ryhmän yhteisiä, ja niistä vastaavat retken vetäjät. Mukaan varataan esim.  riittävä määrä kunnollisia sidetarpeita (vedeltä ja lialta suojattuina) kirves-, puukko- ym. haavereita varten. Varautua täytyy myös erilaisiin liukastumisiin ja nyrjähdyksiin, kun liikutaan liukkailla rantakivillä ja siirrellään painavia kajakkeja myös maalla. Palovammoja taas voi syntyä niin iltanuotiolla kuin retkikeitinten ja kuumien vesien käsittelyssäkin. Välittömän ensiavun lisäksi pitkälle retkelle tulee varata esim. desinfiointiainetta ja sidetaitoksia niin runsaasti, että niillä voidaan hoitaa pienet vammat retken loppuun asti.  Myös esim. rakkojen ja muiden hiertymien hoitoon voi retkellä kulua yllättävän paljon kallista apteekkitavaraa.

Melonnassa voi tietenkin syntyä myös rasitusvammoja, etenkin aloitteleville melojille, joiden melontatekniikka ei vielä ole kovin ergonomista ja tehokasta. Alkavan rasitusvamman pahenemista voidaan ehkäistä esim. tukisiteillä tai erillisillä ranne- tai kyynärpäätuilla. Lisäksi tietysti ohjataan korjaamaan tekniikkaa, jos se on aiheuttanut vamman. Jos itsellä on taipumusta rasitusvammoihin, kannattaa tietysti varata mukaan omaan käteen sopiva tuki ja käyttää sitä ennaltaehkäisevästikin.


Joskus joku pannuttaa
Kuluva toukokuu on ollut ennätyslämmin, ja pintavedet lämpenevät nopeasti. Hypotermian riski on silti otettava retkellä huomioon. Alilämpöisyyden kehittymiseen ei välttämättä liity mitään dramatiikkaa. Toki veden varaan joutuminen on nopea tapa menettää kehon lämpöä, mutta hypotermia voi syntyä myös hiipien. Hiipivän hypotermian uhriksi voi joutua vaikkapa se porukan kokemattomin meloja, joka joutuu ponnistelemaan pysyäkseen mukana matkassa, ei muista tai ehdi juoda, väsyy ja alkaa hiljalleen jäähtyä. Rantaan päästessä ehkä heittää kosteat melontaliivit ja aukkopeitteen päältään ja jäähtyy tuulessa lisää ilman niiden suojaa. Tällaisessa tilanteessa retken oppaiden pitää havaita tilanne ja pystyä tarjoamaan avun tarvitsijalle suojaa, lämmintä vaatetta ja mielellään lämmintä juotavaa ja syötävää. Kunnollinen avaruuslakana on hyvä, nopea ensiapuväline, samoin lämmin vesi termospullossa.


Monenlaista muutakin tarviketta tietysti löytyy oppaiden kätköistä, esimerkiksi pelastus- ja paikannusvälineitä. Mutta mitä itsehoitotuotteita jokaisen melojan pitäisi pakata omiin nyssäköihinsä? Suosittelen, että jokainen varaa itselleen ainakin näitä:
- hyttyskarkote
- aurinkovoide riittävillä suojakertoimilla, esim. sk50 (rusketusta todennäköisempi ilmiö vesillä on kirvelevä punotus ja syvätkin auringonpolttamat)
- Bepanthen tai vastaava hoitovoide pikku nirhamiin, rohtumiin ja esim. auringonpolttamiin
- mieto kortisonivoide (ihottumat, auringonpolttamat, hyönteisten pistot)
- perusvoide (ihon hyvässä kunnossa pitäminen vähentää esim. hiertymiä)
- tulehduskipulääkettä (esim. ibuprofeenia), jota tarvitaan esim. rasitusvamman ilmoitellessa tulostaan
- ripulilääkettä (retkillä hygienia ei aina ole huipussaan, joten vatsavaivat ovat yleinen riesa)
- kipu- tai kylmägeeliä kolotuksiin
- laastaria pikkuhaavoihin
- kaikki omat, säännöllisessä käytössä olevat lääkkeet (esim. allergia-, astma- tai psyyken lääkkeet, kroonisiin sairauksiin syötävät lääkkeet)

Ennaltaehkäisy on tietysti paras vaihtoehto. Syö, juo ja lepää riittävästi. Pidä tarpeeksi meteliä, jos sinulle ei jää näihin tärkeisiin toimiin riittävästi aikaa. Pidä huolta hygieniastasi - harjaa hampaat, pese kädet joka välissä, pulahda välillä uimaan ja peseydy. Vaihda ainakin alusvaaatteet ja sukat päivittäin. Vältä koheltamista ja kikkailua, ettet loukkaisi itseäsi ja joutuisi toisten autettavaksi. Varaa öiksi hyvä majoite sekä makuupussi ja makuualusta, jotta saisit rauhalliset yöunet. Pyydä apua, kun sitä tarvitset.

Hyvää retkeä meille kaikille! <3