Saimaa Jamboree käynnistyi to 26.5. sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Melonta sujui hyvin, vaikka ohjaaminen pienessä aallokossa tuotti lieviä haasteita. Saavuttuamme Opas Tiinan luontotilalle Tiina tervehti meiltä ystävällisesti ja kertoili tilastaan. Leiriydyimme viehättävästi harmaantuneiden rakennusten ympärille kevätkukkien sekaan.
Saunan lämpeämistä odotellessamme auttelimme vielä Tiinaa klapitalkoissa. Uiminen jäi vähemmälle siitepölylauttojen vuoksi, mutta uni maistui.
Aamulla tuuli oli hieman tyyntynyt ja sade lakannut. Aamulla ehdittiin kaikessa rauhassa laitella ruokaa, kun lähtö vesille oli vasta klo 11. Saimaan maisemat ovat Päijännettä sokkeloisemmat ja lukuisien luotojen ja pikkusaarten pilkkomia. Pysähtelimme ihailemaan kallioita ja "norppakiviä". Lounaspaikka etenkin oli upea jäkäläisine kallioineen. Yhden istuinkiven vieressä oli kiepillä musta kyy, joka ei pitänyt kuvaamisesta.
On uskomatonta, miten paljon porukan melontatekniikka ja -nopeus on kehittynyt jo kahdessa päivässä. Matkanopeus oli loppumatkasta jo viitisen kilometriä tunnissa. Tuntui jo melonnalta. Leiripaikka saavutettiinkin tänään etuajassa. Turvavene tiedusteli paikkoja ja kävi hakemassa geokätköjä. Koimme esim. lossiväylän ylityksen.
Kuudelta illalla haimme mukaamme Facebook-kilpailun voittaja Mikon, joka jatkaa mukanamme retken loppun Sahanlahteen asti. Huomenna testataan Mikon melontataidot. :)
Ilta viilenee hiljalleen Korvensaaressa. Kajakkiemme ja turvaveneen lisäksi laiturissa on vain yksi uvivene. Tuli räiskyy, aallot liplattavat ja joutsenet kutsuvat toisiaan, kuikat huutavat. Metsätähdet ja puolukat kukkivat. Luonteri huokuu tuossa vieressä. On aika vahva läsnäolon tunne. Täällä on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti